Mulla on pikkuveljiä, paljon pikkuveljiä.. tai ainakin tuntuu siltä että niitä on paljon. ;) Tulen varmaan tästä syystä poikien kanssa mielestäni erityisen hyvin toimeen, enkä voi kuvitella tilannetta että saisinkin itse tyttölapsia..
Ensin tuli Antti (-92) ja kovasti jo siinä vaiheessa odottelinkin pikkutyyppejä (oikeesti halusin sillon isoveljeä - en millään olisi halunnut uskoa että se ei ollut enää mahdollista)
Oltiin pienenä Antin kanssa paita&peba, ja hoivasin pientä veljeä suurella riemulla..
sitten jo tulikin Otto (-94) ja ihanaa oli silloinkin. Touhua vaan triplasti lisää. Pidin pojille "koulua", ja muita aktiviteetteja.. ja vuosien varrella kaikenlaiset kotikokkiluomukset on testautettu urheilla maistajilla.
Nyt siskon pikkaraiset "Nasu" ja "Maani" onkin isoja ja karvaisia hevimiehiä. (Siskon pikkaraisia toki tästä huolimatta :P ) Antti on tän vuoden abi, ja Otto juuri aloittanu kone- ja metallialalla :)
Kuva joululta 2007
Kun iskä tapasi nykyisen vaimonsa, tuli paketissa mukana vielä ihan pieni Juha (-96). Nyt Juhakin on jo yläasteelainen muusikonalku :)
Kun olisi jo voinut luulla, että porukka on jo kasassa.. syntyi Lauri (-03), siskon pienin pikkarainen.
Lauri-piendynen on reipas ekaluokkalainen, joka jaksaa isosti ilahduttaa. Siskon pieni apukokki, joka tottelevaisesti seuraa ohjeita. Jalkapalloilijan alku, joka on lisäkseni F:n suurin fani.
Pikkuveli-extraan pääse vielä Edoardo (-93), F:n suloinen pikkuveli, joka on lunastanut paikkansa mun sydämessä jo vuosia sitten.
"The highlight of my childhood
was making my brother laugh so hard
that food came out his nose."
-Garrison Keillor
was making my brother laugh so hard
that food came out his nose."
-Garrison Keillor
Elakoon me isotsiskot <3
RispondiEliminaVahan hauska tuo muutos hevipikkuveljissa x)
RispondiEliminaei kannata kauheesti huolehtia etukateen etta jos tuleekin tyttoja, ne kun saattaa olla viela poikamaisempia kuin monet pojat :)
RispondiEliminam esimerkiksi rrrrrrakastaa rekkoja, tyomaa-ajoneuvoja, LENTOKONEITA, halystysajoneuvoja, sinista ja tyokaluja. koska koitan pukea sen sellaisiin vaatteisiin joista se itse tykkaa niin 9 kertaa 10:sta sita myos luullaan pojaksi kun niita hiuksiakaan ei viela juurikaan ole.
naapurin pojan mummi taas oli ollut huolissaan kun pojan suosikkikengat on paljetein koristellut punaiset lakerikengat jotka se itse oli valinnut kaupasta. mutta ne on kylla tosi hienot etta ihan ymmarrettavaa etta ne on suosikkikengat.
Siru, Niinpä!
RispondiEliminaJohanna, hauska tosiaan.. musta tuntuu että ne on aina vaan isompia kun niitä nyt nään, molemmat on tosiaan lähemmäs kaksimetrisiä.
Sari, olin itsekin tosi poikamainen vissiinkin vaikka mut puettiinkin kauniilla kahdeksankymmentäluvulla (kuvista päätellen) usein pinkkiin. :) Tosiaan tuntuisi hassulta jos oma tyttö oliskin ihan hirveän "tyttömäinen", sellaiset jutut ei se ongelma tietty varsinaisesti oliskaan, pojille on vaan jotenkin tosi helppo puhua, ja poikia olen ns. ollut kasvattamassa, tytöistä taas ei semmoista kokemusta ole ollenkaan. Mut juu, eipä tuo nyt onneksi ehkä ole ongelmista suurimpia ;)
Paljettikengäthän On varmasti tosi hienot!