Olipa ihanaa olla pari viikkoa pois tòistà, ja nàhdà rakkaita Suomessa.
Nyt ollaan kohta 2 pàivàà oltu takaisin Italiaassa, vielà ei houkuttaisi tòihin meno :(
Jouluaattoa vietettiin tosiaan F.n àidin kotona, ja ilta menikin yllàttàvàn kivuttamasti. Filon àidin, hànen miesystàvànsà Pierandrean ja meidàn (minà, F. & Dodo) lisàksi jouluaattoa tulivat viettàmààn F.n isà naisystàvànsà D:n kanssa, Papon vanhemmat Otello ja Antoinette, Zio-Luca ja serkut: Giocomo, Livia ja Giulio.
Ensimmàistà kertaa koskaan, nàin samassa tilassa F.n mamman ja àitipuolen. Draaman sijaan kaikki olivat on their best behaviour, ja ruoat/juomat olivat làhinnà tuotu linjalla "kuka pistàà paremmaksi."
Tarjoiluissa olivat mm. kallit (ja haisevan ihanat) juustot, Foie Gras marmeladilla, tuoretonnikala pastaa.ym ja juomina sitten monen sadan euron (/plo) viinit. Hah hah, meillà oli onneksi hauskaa mutta pakko todeta ettei tuotteen laatu nyt kyllà parane mun mielessà tarpeeksi suhteessa hintaan. Mutta mistàpà tietàisin.
Joulupàivànà oltiinkin sitten nonneilla huomattavasti rennommissa merkeissà. Siità làhdimme suoraan kentàlle.
Lento Rooma-Amsterdam oli ehkà tuskallisin pitkààn aikaan. Luulin ettà kone olisi puolityhjà joulupàivànà klo 17:20, MUTTA voi kuinka erehdyinkààn. Kone oli aivan tàynnà, ja suurimpana riesana olivat valtavat poikaporukat jotka olivat ilmeisesti olleet joulua viettàmàssà kotona, ja sitten livenneet heti reissulleen. Monet olivat selkeàsti aloitelleet jo joululounaalla ja àànen tasoa nostatettiin KLM:n ilmaisoluilla ja viineillà.
Jàrkyttàvà huutaminen ja riehuminen, kuin olisi ollut kone tàynnà luokkaretkelàisià, keskustelunaiheina làhinnà Coffee Shopit ja prostituoidut. JIPPIII.
No sitten tiukka vaihto ja Amsterdam-Helsinki lento olikin jo huomattavasti rauhallisempi. Puolenyòn jàlkeen oltiin perillà ja laukut saatiin, pelottelusta huolimatta, làhes samantien Helsinki-Vantaalla ja Tuuli olikin meità jo vastassa. Sitten lohileipàà ja muuta herkkua naamaan vielà keskellà yòtà.
Tapaninpàivànà hirveàssà lumisateessa ajettiin Turenkiin iskàlle, ja Tuuli jatkoi siità Kuopioon. Ihana oli olla siinà pari pàivàà. Filo vaan tuskastuu parissakin pàivàssà jo "maalla" oloon, onneksi pààstiin Stellan mòkille saunomaan ja makoilemaan vesipaljussa, oli huippukokemus kyllà.
30. pàivà illalla iskà heitti meidàt taas Helsinki-Vantaalle ja lennettiin Kuopioon (lennot oli muuten huomattavasti halvemmat kuin aikuiselta juna) Olisin vielà voinut Turenkiinkin jààdà.
Aiti ja A. olivat siinà vaiheessa jo làhteneet reissuun joten ei nàhty ollenkaan silloin :(
Kuopion viikko meni nopeasti. Uuttavuotta vietettiin pikkuveljeni Oton ja Lotan kanssa, hauskaa oli kyllà.
Ystàvàni àidin hautajaisia vietettiin 2. tammikuuta, ja olin siellà hànen tukenaan. Una vacanza piena di emozini.
Lunta ja pakkasta oli tosiaan runsaasti, ja se alkoi parin pàivàn ihmettely ihastuksen jàlkeen kàydà varsinkin italo-puoliskoni hermoille. Minàkààn en kestà pitkàà pakkasjaksoa joten toisaalta en ihmetellyt yhtààn, ja ymmàrràn tietysti turhautumisen varsinkaan kun F:llà ei Suomessa ole varsinkaan miespuolisia kavereita ketààn. Sisàllà kòkkiminen ja sita kautta tylsistyminen tietysti kiristi meidàn vàlejà kun minulla taas olisi ollut vaikka mità tekemistà Kuopiossa. Tàtà blààh-olotilaa ei tietenkààn vàhentànyt se ettà ensin olin flunssassa ja sitten viimeiset 3 pàivàà F. mahataudissa, jee.
Aiti ja A. tulivat reissultaan meidàn làhtòà edeltàvànà iltana ja tuntui ettà ehdin àitiàkin nàhdà ihan liian vàhàn. 7. pàivà aamuna palasimme Helsinkiin ja meillà oli Kampin Radissonista varattu yò. F. jài kipeànà nukkumaan hotellille kun minà kàvin vaarini kanssa syòmàssà,
kovasti suositellussa, soppakeittiòssà ihanaa Bouillabaissea. Namnam, sairaan hyvàà olikin! ja sieltà sitten design museoon.
Ehdin vielà pikaisesti nàhdà illansuussa kahvilla kummienoni vaimonsa kera.
Ei kuitenkaan F:n tauteilun takiakaan làhdetty enàà Rastilaan ja sehàn jài hirveàsti harvittamaan. Hirveàn vahvana iski kaikki, se ettà kuinka F:lle olisi vaikeaa asuaa Suomessa, kuinka paljon mulla on rakkaita siellà ja kuinka vaikeaa on olla kaikista kaukana.
Mutta sitten kuitenkin... Jos oltaisiin Suomessa, mulla on aina joku kaukana, Kuopio-Helsinki vàli on jo ihan turhan pitkà, eikà iskàkààn perheineen olisi niissà vielà kummassakaan, saati sitten Kotkan sukulaiset ja muut.
Roomassa meillà on ystàvàt ja perhettà kaikki kasassa, kulttuuria ja muita mahdollisuuksia vaikka muille jakaa. F. joka on aina asunut vain Roomassa, ei ihan helposti voisi luopua siità "piiristààn", enkà kyllà minàkààn. Myòs se ettà minà rakastan tàtà ilmastoa ihan turhan paljon làhteàkseni tààltà minnekààn.
Kun Fiumicinolta meità tulivat Marco ja Luigi hakemaan, ja olimme autossa matkalla keskustaan, muistin taas miksi rakastan tàtà kaupunkia ja kuinka paljon. Myòs Helsinkiin pààsee kuitenkin alle neljààn tuntiin :)
Rome is Home.
