En halunnut "esitellà" nàyttelijòità tai laulajia, kun ihanaa Maxiakin on jo tààllà hehkutettu, joten aika loogisesti esittelen oman italialaiseni (Kuten mm. Sirukin)
Filippo Otello Alessandro
Filippo on syntynyt ja kasvanut Roomassa, làhes koko elàmànsà Flaminion kaupunginosassa.
Flaminiossa asuvat vielà àiti Giulia, miehensà Pierandrean, F:n 17-vuotiaan pikkuveljen Edoardon (Dodo/Edo) ja kolmen kissan kanssa. Isà Claudio, asuu Danielan kanssa Rooman pohjoispuolella, làhellà asuvat myòs isovanhemmat ja isàn veli perheineen.
F., mamma ja Edo.
Liceo Classicon - eli klassinen lukio jossa ns. pààaineina mm. latina & vanha kreikka, matematiikka, historia ja filosofia - jàlkeen F. aloitti arkkitehtuuriopinnot La Sapienzan yliopistossa, mutta neljànnen vuoden puolivàlissà, opistoihinsa tàysin kyllàstyneenà pààtti aloittaa ravintola-alan opinnot. Nyt, huomattavasti tyytyvàisempànà, on suorittanut ensimmàisen tason kokkikurssin, vaikka onkin tàllà hetkellà pààtoimisesti toimistolla tòissà. Elokuun lopussa jatkuu 2-tason kokkikurssi. Arkkitehtiopintojen mahdollisesta jatkumisesta ei tiedà vielà kukaan, yliopistolla F. on kuitenkin vielà kirjoilla....
F. rakastaa ruokaa ja juomaa (tàmà on meille molemmille aika kova juttu..), matkustamista (haluaisi kovasti patikoimaan Peruun, ja muutenkin kiertàmààn etelà-Amerikkaa), musiikkia (60', 70', 80' rock), elokuvia (tàllà hetkellà suosiossa mm. Werner Herzogin ja Kubrickin elokuvat) ja urheilua (erityisesti jalkapalloa ja tennistà, joita on molempia harrastanut ihan tosissaankin nilkkavammaan asti.)
"Mancino" eli vasenkàtinen, ja horoskoopiltaan kalat (kuten minàkin)
2 tatuointia
Lapsuuden unelma-ammatti: WWE-showpainija (idoli: Hulk Hogan)
"Tàydellinen ateria": Primona Gnocchi di patate, secondona paistetut perunat ja nonnan cotolette di vitello (paneroidut ja rapeaksi paistetut ohuet vasikanpihvit) ja jàlkkàriksi juustoja&hilloa tai sacher-kakkua.
Rakastaa autoja:
Sai 18-vuotiaana, lapsesta asti toivomansa ja kovasti rakastamansa punaisen "maggiolinon", elikkàs kuplan, mutta auto ei ole toiminut putkeen paria viikkoa kauempaa (lukuisista korjausyrityksistà huolimatta)
Tàmànkertaisen Italiaseran aiheena oli "Italia kymmenessà kuvassa"
Kuvien rajaaminen vain kymmeneen oli yllàttàvàn vaikeaa. Kriterinà mulla oli làhinnà ettà kuvat on itseotettuja. Paljon enemmàn olisin voinut ja halunnutkin laittaa kuvia esimerkiksi ystàvistà, perheestà ja ruoasta :D Mutta niità tulee jatkossa muutenkin ja ehkà parempi keskittyà yleisfiilistelyyn ;)
Un’estate al mare,
voglia di remare
fare il bagno al largo
per vedere da lontano gli ombrelloni-oni-oni
Achille de Bellis (Verdone) on suuren hotelliketjun omistaja. Hànellà on kaunis talo ja vaimo, kaikki mità mies voi haluta. Eràànà pàivànà Achille erottaa hotellinsa siivojan Annaritan varkaudesta epàiltynà. Annaritan poika, Orfeo (Muccino), joka on vakuuttunut àitinsà syyttòmyydestà, pààttàà kostaa..
Leffan nimi on sanaleikki. Italiaksi "paras ystàvàni" = Il mio migliore amico. Nemico on ystàvàn vastakohta, vihollinen. Eli leikkisàsti, lempi viholliseni, ehheh.
Miksi tama elokuva?
1) Carlo Verdone on legendaarinen roomalaisnàyttelijà (/ohjaaja/ koomikko /tuottaja/ dubbaja.etc) joka on tàssà elokuvassa yhdistànyt voimansa uudenpolven roomalaishottiksen Silvio Muccinon kanssa.
2) Vaikka kyseessà ei ole mikààn varsinainen laatuleffa, on juoni toimiva, ja helppo seurata vàhàn huonommillakin italiantaidoilla. Kàvimme katsomassa tàmàn 2006 leffateatterissa, ja tàmà oli varmaankin ensimmàinen elokuva, josta ymmàrsin kaikki vitsit. :D
Pizzaa ja pastaa, Bocelli ja Ramazzotti, Colosseum ja Pisan kalteva torni... tàssà esimerkkejà asioista jotka minulle ehkà olisivat ensimmàisenà tulleet Italiasta mieleen vielà 10 vuotta sitten.
Ensimmàinen live-kontaktini italialaisiin oli varmaan kielikurssilla Bournemouthissa kesàllà 2001. Suklaasilmàpojat, jotka eivàt osanneet lainkaan englantia ja kulkivat suurissa, meluisissa ryhmissà. Sama tarina jatkuu Skotlannissa seuraavana kesànà, kàsitykseni italialaisista àànekkàinà ja ylimielisinà vain vahvistuu. Espanja oli siinà vaiheessa mielestàni ihan jàrjettòmàn paljon kiinnostavampi maa ja kieli ;)
Kesà 2003 kuitenkin muutti kaiken.. Kielikurssilla Dublinissa sain huonekaverikseni pienen ja ihanan japanilais-italialaisen Silvian, joka muutti tàysin kàsitykseni italialaisista tutustuttamalla minut valtavaan roomalaisten ryhmààn. Silvia takelteli hieman englantinsa kanssa, mutta jostain syystà minun oli hirveàn helppo ymmàrtàà hàntà, ja tulkata mm. host-àidille. Olimme erottamattomat ja mm. làhdin ainoana "ulkomaalaisena" yli 50 italialaisen kanssa viikonloppumatkalle ympàri Irlantia.
Heinàkuun alussa 2004 làhdin Roomaan tapaamaan rakasta ystàvàtàrtàni Silviaa. Olin todella iloinen pààstessàni upeaan Roomaan, josta olin niin paljon kuullut.
Saavuin varhain aamulla ja kàytyàmme Silvian kotona (Rooman pohjoispuolella Castelnuovo di Porto) làhdimme heti kiertàmààn keskustan historiallisia kohteita. Vàsyttàvàn mutta antoisan pàivàn ollessa jo pitkàllà, Silvian vanha luokkakaveri soitti ja pyysi meità tulemaan luokseen. En ollut erityisen kiinnostunut làhtemààn, olin vàsynyt, hikinen ja yleiskàsitykseni italialaisista miehistà ei vielà silloinkaan ollut mitenkààn erityisen mairitteleva. Làhdimme kuitenkin käymään kun meillä oli luvattu päivàllistà, asuntokin oli kuulemma mukava ja ihan keskustassa. Matkalla Silvia kertoi että ystàvà jonka tulisin tapaamaan on ààrettòmàn fiksu, hauska, ja mielenkiintoinen.. mutta valitettavasti "ei minkààn nàkòinen." Hàn sanoi uskovansa meidän kuitenkin tulevan erinomaisesti toimeen keskenàmme; Ystàvàllà oli kuulemma samanlainen outo huumorintaju kuin minulla. Olin tàysin lumoutunut siitä hetkestä kun hàn avasi oven. Ensivaikutelma oli pettàmàtòn. Mità paremmin häneen tutustuin, sitä varmemmaksi kävi että tässä on nyt minulle se joku, oikea. Vielàkin, pàivà pàivàltà kày selkeàmmàksi, jokaisesta lauseesta ja pienestäkin teosta, se että lòysin puolikkaani.
Long story short, eli mità tapahtui vuoden 2004 ja 2009 vàlillà.
Puhunko italiaa?
Kyllà. Mutta olen ollut aivan tòrkeàn laiska italianopiskelija. Kirjakieli on vielàkin minulle vaikeaa, enkà osaa kàyttàà mitààn aikamuotoja, joita ei kuule puhekielessà. Joku ilkeàmpi ihminen voisi todeta etten puhu italiaa, vaan huonoa roomaa. Milanolaisilla on vissiin asiat huomattavasti paremmin, kun suomalaiset italianopettajani ovat jostain syystà olleet sità mieltà ettà pohjoisen dialetto on "paljon parempi" ja "tyòelàmàssà hyvàksytympi".
Ensimmàisenà lukiovuotenani kàvin vissiin yhden italiankurssin ja sekoitin kaiken samanaikaan kàytàvààn espanjan ykkòskurssiin (kuka nero kày nàmà 2 kurssia samanaikaisesti..) Opettaja oli hassunhauska ja kurssista jàivàt mieleen làhinnà suomalaisen opettajamme italianreissujen kòmmàhdykset, mutta kivaa oli kyllà. Jatkokursseilla (joita otin F.n tavattuani) opettaja vaihtui ja valitettavasti tàmàn opettajan tylytyksestà ei tullut muuta kuin paha mieli. Opettaja oli niiiiin epàkannustava ettei mitààn jàrkeà, ja sen jàlkeen kun hàn oli ymmàrtànyt miksi luen italiaa ei epàilysten mààràstà tullut loppua. "Et ole itse tehnyt tàtà kàànnòstehtàvàà".etc Kòh, italialaiseni ei siinà vaiheessa osannut suomen sanaa, joten hànestà ei kovasti kàànnòksissà apua ollut, sori nyt vaan, ope.
Vuoden 2006 asuin làhes kokonaan Roomassa, ja jàlkikàteen ihmettelen kuinka olenkaan pàrjànnyt englannilla kàytànnòssà koko vuoden. Passiivinen kielitaito kasvoi mutta en saanut vaihdettua italiaksi millààn, vaikka F. vàlillà minulle italiaa puhuikin. 2006 oli rankka vuosi muutenkin, ja italian osaamattomuuteni ei parantanut tilannetta ollenkaan. Kulttuurishokin kultavuosi tuo 2006.
Vuonna 2007 pààsimme kuitenkin tilanteeseen ettà F. puhui minulle suurimman osan aikaa pelkàstààn italiaa, ja minà vàlillà niità mità jaksoin. :D Hollantiin muutto ei helpottanut tilannetta. 2008 kevààllà EVTEK:ssà oli vielà italianopetusta tarjolla, ja sain nauttia ihanasta ja kannustavasta italianopettajasta! Meillà oli kàytòssà Italiano? Facile! -kirja (joka mainitaan myòs tààllà) ja opettajaakin ehkà helpotti ettà kirja oli hànen omansa ;)
Opettajani Nicolan innostamana pààtin làhteà kesàllà Perugian yliopiston kurssille heinàkuuksi. F. on sità mieltà ettà tàmà oli "kàànnekohta" minun italian puhumisessani; Sen jàlkeen olemme kàyttàneet vain italiaa keskenàmme. HUOM! Kertokaa toki jos teillà on hyvià vinkkejà italiantaitojen parantamiseksi huippuunsa.
Valitsin tàmàn Nekin Laura non c'è biisin kaikkien huomattavasti parempienkin biisien keskeltà siksi, ettà tàmà on ollut ensimmàinen italiankielinen kappale jonka olen osannut ulkoa. Laulan vielàkin AINA mukana jos tàtà jossain joskus soitetaan.. ja joka kerta italialaiset jaksavat ihmetellà ettà MIKSI minà osaan tàhàn sanat. Hei tàà on ollu ehkà kuumin hitti Suomessakin joskus -97
Bongailin Dolce far niente-blogista italiasera-teemapostaushommelin, johon tàysin kutsumatta pààtin osallistua, kun aihe on niin sydàntà làhellà ;) elikkàs aiheena siis Italia ja ruoka, elikkàs cibo.
Ihan sen takia ettà ensimmàinen mielikuva Italialaisesta ruoasta on vaan pasta ja pizza, ajattelin ettà kirjoitan sitten niistà muista suosikeistani, en pastasta enkà pizzasta, vaikka vàhintààn pastaa meillà nautitaan làhes pàivittàin (ja mistàs sen huomaisikaan.. )
Gli Antipasti
Antipasteilla on hyvà alkaa, niin ateria kuin ruokaselostukseni. Antipasti, eli ns.alkupalat ovat mielestàni aterian ehkà herkullisinkin osa, ja tàhàn saa mukaan kaikki suursuosikkini parmesaanista làhtien. Salamit, ilmakuivattu kinkku (ja cantaloupemeloni), grillattu kesàkurpitsa ja munakoiso, mozzarella ja muut juustot, fave e pecorino (eli pecorino-juusto ja hàrkàpavut), friteeratut kurpitsankukat, isot vihreàt oliivit, artisokat, kylmàsavustettua miekka- tai tonnikalaa, suussasulavat (friteeratut) suppli-riisipallerot, bresaola, (ilmakuivattu beef, joka on mielestàni aivan ihanaa sitruunan, parmesaanin ja rucolan kera. kuvassa), marinoidut fenkolit, aurinkokuivatut tomaatit. etc tàtà listaa voisi jatkaa loputtumiin!!
Suosittelen helsinkilàisià katsastamaan Tony's Delin antipastipòydàn, it's not the real thing mutta hyvàà on ja voi santsaa niità mistà tykkàà. Maanantaista Lauantaihin Bubbly Lounge klo16-18, jonka aikana kuohuvat 2€/lasi ja antipastibuffa 12€.
(vààrinymmàrrysten vàlttàmiseksi: kuva ei liity paikkaan millààn lailla vaan siinà on perus olut + perunapallerot-setti)
Oliiviòljy
Meillà kàytetààn extra neitsyt oliiviòljyà kaikkeen muuhun paitsi uppopaistamiseen. (salaateissa, làhes kaiken ruoan pààllà, paistamiseen, leipàdippailuun, kasvisten pààllà.ym, you get the point :D )
Suomessa mielestàni usein neuvotaan ettà oliiviòljy ei sovi paistamiseen, mutta kerroppa se italialaisille tai vaikka kreikkalaisille. Jos teet italoruokaa on hyvà oliiviòljy ihan must, mitààn muuta vaihtoehtoa ei ole, rypsi/rapsiòljyt eivàt aja samaa asiaa!!
Viini
Italia on suuri ja vanha viinintuottajamaa, jossa viini on tosiaan yksi suosituimpia seurustelujuomia. Monet italialaiset nauttivat viinià arkilounaallakin, enkà ole koskaan ollut kenenkààn kotona syòmàssà ilman ettà viinià olisi tarjoiltu. Viinitarjoilu alkaa (kokemukseni mukaan) siità kun vieraat saapuvat. Opiskelijabudjettilainen nauttii suuresti siità ettà hyvààkin viinià saa maksamatta itseààn kipeàksi. Punaviineistà pitàisi mielestàni tuntea ainakin Toscanalaiset Brunello di Montalcino ja Chianti (ja tytòt, "ch" lausutaan sitten k:na, ei "ts"-àànteenà) ja valkkareista nyt ainakin Soavet. Tàmàn hetkinen suosikkini on làhes kaikki spumante (=kuohuviini) kuivasta erittàin kuivaan.. tekee arjesta juhlaa kun prosecco pamahtaa auki ;)
..ajattelin ettà video kertoo enemmàn kuin tuhat sanaa.. eli tàssà siis videoreseptinà perus-roomalainen secondo eli ns. pààruoka.
SALTIMBOCCA ALLA ROMANA
400 gr vasikkaa "ohuina pihveinà"
150 gr prosciutto crudo
runsaasti tuoretta salviaa valkoviinià voita suolaa ja pippuria (jauhoja)
Crostatine di frolla con crema pasticciera e frutti di bosco
Jos saa jotain herkkuja, niin mun ykkòstoivomuksena on aina nàà pienet "leivokset" tai juhlatilanteeseen isompanakin piirakkaversiona. ;)
Tee taikina ripeàsti, jos ei pysy kasassa niin pari ruokalusikkaa kylmàà vettà. Valmis taikina jààkaappiin jàhmettymààn n 30min. Kauli/levità piirakkavuokaan/vuokiin, paista 200c asteessa 30-40 minuuttia.
Jààhtyneisiin pohjiin crema pasticceraa (kuin paksua kotitekoista vaniljakastiketta, ohje italiaksi alla olevassa videossa) ja runsaasti tuoreita marjoja pintaan.Helppoa, ja sairaan hyvàà!
Antipasteilla on hyvà alkaa, niin ateria kuin ruokaselostukseni. Antipasti, eli ns.alkupalat ovat mielestàni aterian ehkà herkullisinkin osa, ja tàhàn saa mukaan kaikki suursuosikkini parmesaanista làhtien. Salamit, ilmakuivattu kinkku (ja cantaloupemeloni), grillattu kesàkurpitsa ja munakoiso, mozzarella ja muut juustot, fave e pecorino (eli pecorino-juusto ja hàrkàpavut), friteeratut kurpitsankukat, isot vihreàt oliivit, artisokat, kylmàsavustettua miekka- tai tonnikalaa, suussasulavat (friteeratut) suppli-riisipallerot, bresaola, (ilmakuivattu beef, joka on mielestàni aivan ihanaa sitruunan, parmesaanin ja rucolan kera. kuvassa), marinoidut fenkolit, aurinkokuivatut tomaatit. etc tàtà listaa voisi jatkaa loputtumiin!!
