Huomenta Rooma - I'M BACK!

Buongiorno Roma

Kuten ruokablogia seuraavat ovat ehkä jo ehtineet huomaamaan, sain viime torstaina päätökseen ruokakulttuuriopintoni yliopistolla. Kuten aiemmin oli luvattu, kun lopputyö on kerran väännetty valmiiksi, palailen tänne bloggailemaan vähän ahkerammin. 

Pääsin viimein hoitamaan yhtä pidemmän aikaa roikkunutta käytännön asiaa. Perjantaina olin liikkellä ihan törkeän varhain. Menin F:n kyydillä keskustaan niin, että olisin valmiina paikalla kun municipio* ykkösen toimistot avautuvat. (*Maistraattia vastaava)

Tarkoitus oli VIIMEIN käydä hankkimassa meille monikielinen avioliittotodistus.. eihän häistäkään ole kuin kohta 2 vuotta. 

Ehdin rauhassa kahvitella campo de' fiorilla ennen toimiston avautumista.. ja siitä huolimatta olin ovien edessä jo noin puolisen tuntia etukäteen jonossa ...noin kuudenkymmenen muun ihmisen kanssa. 

Kuin ihmeen kaupassa sain kuitenkin parissa tunnissa lappusen käteeni ja siitä matka jatkui kohti prefetturaa. Todistus ei nimittäin kelpaa sellaisenaan, vaan se täytyy tietenkin virallistaa ja siihen pitää hankkia apostilla. Apostillaa ei kuitenkaan saa samasta paikasta kuin todistusta. Meinasi väsymys iskeä kun sain seuraavalla toimistolla vuoronumeron 185. Siinä vaiheessa aamupäivää oltiin menossa numerossa 63.  (Oikeastaan huokaisin helpotuksesta, koska jos numerot olisi jo ollu kaikki jaettu, virallistaminen olisi jäänyt toiseen kertaan.) 

Toimisto on todella ahdas ja ilman ikkunoita, joten se pari tuntinen kului TODELLA hitaasti. Niiden parin virkailijan kunniaksi on sanottava, että nopeasti ne pojat paukuttivat niitä apostilloja ja muita papereihin. (Toimintaa kyllä myös nopeutti se, että ainakin kolmasosa jonottajista oli väärässä toimistossa ja heihin ei siis kulunut sen kummemmin aikaa) 

Mutta jonotukseni palkittiin, sain viimein meille virallistetun monikielisen avioliittotodistuksen eli kohta ollaan virallisesti naimisissa myös Suomessa!

Lähden tätä ja paria muuta asiaa hoitamaan Suomeen nyt alkuviikosta. Kiva päästä lyhyeksikin aikaa käväisemään. 

Viimeistään sitten palatessani lisää. Tarkoitus onkin huhtitoukokuussa vain nauttia Rooman keväästä, ennen uusia tuulia. 

Rise and shine 

Aamuinen campo de' fiori

Kohti kevättä ja valoa

Syksy oli raskas ja väsyttävä. Ei oikeastaan ollut mitään mistä olisin tänne puolelle halunnut tai ehtinyt päivittää. Ruokabloginkin päivittäminen jäi hiukka niukemalle, mutta jotain aktiviteettia sillä puolella kuitenkin.

Riemukseni se loputtoman pitkältä tuntunut vuosi 2013 nyt kuitenkin viimein loppui. Kevättä kohti mennään ja silleen. 

Opiskelussa on omat haasteensa. Vaikka aihe on erittäin mieluinen, on mulle sen tekstin pakertaminen italiaksi aika tuskallista ja kovan työn takana. Se lopputyö on nyt kuitenkin saatava tehtyä ja läpi maaliskuuksi. 

F. on kuitenkin ollut aivan järjettömän suureksi tueksi kaikessa, varsinkin sen hirveän kesän ja syksyn kestäneen työputkensa jälkeen. Meillä on ollut ihanaa vaikka muuten olisi ollutkin kaikenlaista typerää ja ankeaa. Onneksi. 

En siis ole hävinnyt minnekään, Roomassa ollaan ja elellään. Päivä kerrallaan. Virkistyn viimeistään siinä vaihessa kun saan laitettua eteenpäin ja käsistäni pois ton lopputyön. 

Aurinkoista kevättalvea toivottelen kaikille täältä Roomasta! 

Baci da Roma

Kesän viimeinen pihajuhla

 Pari viikkoa sitten vietettiin tyttöporukalla kesän viimeistä pihajuhlaa meidän etupihalla ja terassilla. Kansainvälisellä porukalla oli oikein hauskaa kun edustusta oli isäntämaan lisäksi Brasiliasta, Saksasta ja tietty Suomesta. Ihana kielien sekamelska vaikka yhteisenä kielenä kaikilla olikin italia. Pizzaa, grilliruokaa, skumppaa ja pakollisena lisänä caipirinhat, kun vietimme samalla Brasilian itsenäisyyspäivää. 

Oli tosi virkistävää olla ihan tyttöporukalla. Tuntuu, että Italiassa (ja varsinkin mun omissa porukoissa) kaikki tehdään pariskuntina tai muuten sekaporukassa. Tätä mun tunnetta tietty vahvistaa se, että meidän yhteiset ystävät on pääosin miespuolisia, jotka tuovat tyttöystävät mukanaan. 

Ehdottomasti kaipaan tätä lisää, ja aperitivo-treffejä onkin jo sovittu tyttöporukalla. 

Vaikka oltiinkin jo reippaasti syyskuun puolella, oli toi lauantai-iltapäivä myöskin todella kuuma ja hikinen, varsinkin grillatessa, joten kylmät juomat tekivät kauppansa.

Jälkkärinä nautittiin Rooman parasta tuhatlehti-leivoskakkua, jonka ihana Fabiana oli tuonut mukanaan. 

Summer will have its flies...

Ciao a tutti ja kuumat kesäterveiset Roomasta hiukan nuupahtaneelta bloggaajalta!

 "Do what we can, summer will have its flies..."

Heinäkuu lähestyy loppuaan mutta kuumimmat ajat on meillä todennäköisesti vielä edessäpäin. Kiitän onneani siitä, että meillä sentään on ilmastointi kotona, vaikka yleensä pidämmekin sitä päällä vain öisin tai jos kuumuus käy liian tuskalliseksi.

Yleensä kaikilla on Italiassa viimeistään elokuussa kesälomat ja viime aikojen vakiokysymys onkin ollut, että "mitä meinaatte tehdä tänä kesänä?"  Saan tietysti osanottoja ja pahoitteluita kysyjän kuullessa, että olemme jumissa Roomassa vielä vähintään syyskuun loppuun. Siis siihen asti kun Filipon ensimmäinen työpätkä ravintolassa päättyy. 

Syyskuun loppuun asti Filippo on töissä 6 päivää ja 60h per viikko, maanantaista lauantaihin kaikki illat 14:30 - 00:30. Ihan helvetin raskasta tietysti sille, joka joutuu niitä pitkiä päiviä painamaan kuumassa keittiössä, mutta ei ihan hirveän hauskaa täällä kotonakaan. Paljon kokemusta ja paljon vastuuta, joten koitetaan ottaa positiivisesti vaikka ei kovin helppoa olekaan. 

Analisi sensoriale
- aistinvaraisessa analyysissä oliiviöljy ja punaviini

Minulla on koko kesän opiskelut käynnissä, vaikka lähipäiviä ei elokuussa ole ollenkaan. Kurssimodulit ovat olleet mielenkiintoisia ja aika haastaviakin osaltaan. Alun historia ja sosiologia juttujen jälkeen oli pitkästi ravitsemustietoa (aika tylsien mut tarpeellisten ravintoarvojuttujen lisäksi esim. välimeren ruokavaliosta) ja sen jälkeen turismista aika laajasti monelta eri kantilta. Aistinvaraisesta analyysistä, jota käytetään esim. tuotekehittelyssä, oli erikseen luento (huom kuva) mutta ne oli aika tuttuja juttuja tietty jo sommelier-kurssilta.  Yllättäenkin yksi mun lemppariluennoista on ollu  liikkenjohtamiseen liittynyt luento (jee, en ole parissa vuodessa unohtanut Kotlerin "viisauksia") ja on ollut tosi hauskaakin oppia noita supply chain management ja muita juttuja italiaksi. 

Tällä viikolla julkaistaan taas uudet kurssimateriaalit ja sen lisäksi mulla pitäisi olla tehokkaasti jo työn alla lopputyöprojekti. Minulla on tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa - ensimmäinen on yrityksen ehdottama ja todella mielenkiintoinen projekti liittyen roomalaisen ruokakulttuurin säilyttämiseen, ja toinen olisi hyvin erilainen business plan-mallinen lopputyö, pienen ravintola-aktiviteetin avaamisesta pohjois-Roomassa. 

Minulla on tätä ensimmäistä vaihtoehtoa koskien tapaaminen ensiviikolla ja koitan saada siihen mennessä jotain kunnollista suunnitelmaa paperille. Molemmat aiheet kiinnostavat minua todella paljon, ensimmäinen ehkä teemana jopa enemmän, mutta tästä liiketoimintasuunnitelman kasaamisesta olisi meille ehkä suurempaa käytännön hyötyä. 

Näitten koulujuttujen lisäksi en oikein jaksa muusta tällä hetkellä stressata vaikka varmaan pitäisi. Tuntuu, että mulla on elämässä joku tasainen vakio vastoinkäymisiä ja surkeuksia, että ei vaan vahingossa kävisi liian helpoksi. Mulle olisi liiankin helppoa jäädä roikkumaan omaan ankeuteeni, mutta koitan muistaa, että elämä on mitä on ja tuskin helppoa kenelläkään. "Ei enempää kuin jaksaa kantaa" ja näillä eteenpäin. 

 Olen kuitenkin koittanut nauttia lähipiirin ihanista uutisista, rakkaat ystävämme saivat tällä viikolla kauniin ja terveen tyttölapsen, ja eräs vanha ja erittäin armas ystäväni on menossa lauantaina naimisiin. En valitettavasti pääse häihin juhlimaan ystäväni elämän ehkä tärkeintä päivää, enkä suloista vauvaa livenä vielä kohtaamaan, mutta olette mulla ystävät rakkaat mielessä jatkuvasti ja teitä kaipaan!

Loppuun linkki parinvuodentakaiseen klubihittiin, jota soitettiin ainakin Roomassa ihan jatkuvasti - Pompo nelle casse - ja joka vieläkin on erittäin tarttuva jumputus vaikken tän tyyppistä musiikkia sen kummemmin harrasta. [-- youtube ei suostu sitä suoraan täällä näyttämään] 

Power Francers and D-Bag - "Pompo nelle Casse"

Maalaismaisemaa

Reilu viikko sitten kun Julia oli meillä käymässä, päätimme lähteä pienelle alkuiltakävelylle lähiympäristöön. Lähdimme meiltä siis hiippailemaan ihan tähän lähelle, nyt vain eri suuntaan kuin minne normaalisti lähden.

Asumme siis n. 10 kilometrin päässä Rooman keskustasta ja tässä on siis kaikki palvelut: kaupat, koulut, postit ja pankit.. Mutta kun lähtee tänne meidän kotitielle ja omakotitaloalueelle, siirtyy samantien maalaisidylliin. 

(vrt. Itä-Helsinki on kauempana, mutta valittavan paljon parempien yhteyksien päässä Helsingin keskustasta)

Tässä pari kuvaa tästä maalaisidyllistä joka on meiltä ihan parin askeleen päässä. 

Kävelyllä Castel Sant'Angelon ympäristössä

Pietarin kirkko - San Pietro

Olin perjantaina iltapäivällä saattamassa Piazza Cavourille hyvää ystävääni, joka oli meillä pikaisesti käymässä. Kun minulla sattui olemaan kamera mukana, kävelin pienen kiekan joen vartta ennen kotiinpäin lähtöä. 

Ihana alkukesän ilta Teveren varrella. Hauska oli palloilla kerrankin kameran kanssa ja katsella upeaa kotikaupunkiä turistina.  

Aina välillä on hyvä herätä kunnolla huomaamaan kuinka kauniissa kaupungissa onkaan mahdollisuus aikaansa viettää. 

Castel Sant'Angelo

Rakastan tätä kaupunkia!

Oi kunpa mullakin ois pyörä ja uskaltaisin sitä Roomassa ajaa.. 

Ensimmäinen vuosipäivä!

Kirsikoita partsilla

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun me menimme naimisiin! Jeejee, eli hyvää ensimmäistä vuosipäivää meille. Ensimmäinen vuosi rouvana on vilahtanut ihan uskomattoman nopeasti ja toivon tietysti, että meillä on runsaasti lisää onnellisia vuosia edessä. 

Filippo on aloittanut keittiömestari-harjoittelunsa ravintolassa ja jo nyt tuntuu aika ankeelta kun se on kaikki illat poissa. Tärkeää työkokemusta ja vielä tärkeämpiä kontakteja, mutta 6 päivää viikossa (ma-la) tuntuu silti ihan hurjan paljolta kun työajatkin on niin typerät.  

Noh, mulla on paljon koulujuttuja lukematta (ravitsemustiedettä ja jotain bilsan juttuja) ja voin onneksi lukea parvekkeella ja vetää kirsikoita siinä samalla. 
Jäissä odottele sitten iltaa yksi meidän suosikki, Berlucchi Franciacorta rosékuohari, jota myöskin suosittelen jos joku Italiassa piipahtaa -- ja onneksi huomenna on sunnuntai!

Primavera

Rakastan Italian kevättä. Aurinkoisia iltapäiviä, valoisuutta ja vehreyttä. 

Toki meilläkin on nyt ollut kevätmyrskyjä, mutta onneksi tämä valoisuus on viemässä voiton. 

Mun viinimestari-opinnot (sommelier-koulutus kulkee Suomessa oikeastikin tällä nimellä) ovat alkaneet maaliskuun alussa. Paljon paljon asiaa ja varmaan saan aika paljon pänttäillä ennenkuin kaikki noi asiat selviää, mutta mielenkiintoista on ollut koko ajan. Tähän asti on käyty läpi oikeastaan viinin valmistamiseen liittyviä asioita (rypäleistä pulloon ja mitä siinä välillä - ihan todella paljon juttuja muuten) ja muutenkin teoriaa, vaikka tietysti joka luennolla onkin ihmetelty jotain viiniä. Nyt päästään kuitenkin maistelemaan, kun lauantaina on koko päivän vierailu cantinassa viinikellarissa ja viinitilalla. 

Muuten ei mitään uutisia tai ihmeellisiä kuulumisia. Ollaan oltu kotona Modenan vierailua lukuunottamatta ja lähinnä laitettu ruokaa. Mun pitäisikin vielä vähän aktiivisemmin päivittää ruokablogin puolta. 

Koitan saada enempi otettua kuviakin tästä kauniin keväisestä Roomasta ja niitä jakoon. 

Ihanaa kevättä tai ainakin kevään odotusta kaikille! <3 font="">

Museoita ja murkinaa

MAXXI - Museo nazionale delle arti del XXI secolo

Perjantaina oli kaunis ja aurinkoinen päivä, kun käytiin Julian kanssa nykytaiteen museo MAXXI:ssa ihmettelemässä. Tämä 2010 (viimein!) valmistunut museo sijaitsee Flaminion kaupunginosassa, lähellä piazza Mancinia.
Rakennuksen on suunnitellut iranilaissyntyinen brittiarkkitehti Zaha Hadid, ja se onkin varsinainen arkkitehtuurikohde jo itsessään. 

Museossa on kaksi osaa, "MAXXI arte" (taide) ja "MAXXI architettura" (arkkitehtuuri) - ja valtava määrä sekä pysyviä, että vaihtuvia näyttelyitä. Rakennus on vaikuttava ja arkkitehtuuripuoli mielenkiintoinen -- ja taidenäyttelyissäkin oli omat kohokohtansa. 

Museokierroksen jälkeen menimme läheiseen perulaisravintolaan La Gallina Capricciosaan tosi kivalle lounaalle, mutta siitä onkin jo enemmän täällä.. Tänne tulee museota todennäköisemmin tultua toistamiseenkin. 

Perulaisravintola La Gallina Capricciosa

MAXXI – National Museum of the 21st Century Arts

Via Guido Reni, 4/A
00196 Roma

Torstai on toivoa täynnä?

Aurinkoiset iltapäivät, mutta kylmät viimat. Tämmösiä on ollu nämä helmikuun päivät muutenkin. 

Olisin voinut kirjoittaa vaikka mistä kivasta ja kevyestä, aikaa on nyt ainakin ollut normaalia enempi. En kuitenkaan osaa kirjoittaa ns. olematta rehellinen, joten on helpompi ollut jättää kirjoittamatta. Myös muualle kuin blogiin. 

Ahdistaa ja virkistää muutokset. Välillä olen oikein onnellinen tilanteeseeni, ja heti perään tuntuu, että seinät kaatuu päälle. 

Mitä tämä vuosi 2013 tuo tullessaan, se on vielä(kin) auki.  Toivon ainakin, että opin lisää ja pärjäisin elämässäni täällä Italiassa astetta paremmin. 

Yliopistolla en tule ainakaan olemaan töissä enää tämän vuoden puolella, se on nyt tältä osin nähty. 

"Any change, even a change for the better, 

is always accompanied by drawbacks and discomforts."

Syyskuinen sunnuntai

Buuh. Tämäkin viikko on viimein lopuillaan. Viikonloppu vaan on vilahtanut turhankin nopeasti. Töissä ei mitään uutta tai mainittavaa. Kotona on onneksi ihanaa. 

Eilen vietettiin Silvian ja Carloksen kanssa kreikkalaista iltaa. 

Tänään on nukuttu pitkään, olen juonut rauhassa hyvää kahvia, lukenut sunnuntai-hesarin näköispainosta ja kummilta saatua suomalaista kirjaa ja kentältä ostettua vähemmän laadukasta suomalaista kirjaa. Lukeminen on paras tapa viettää sunnuntaita syyskuussa. Ihanaa, oli jopa pyykkien ripustaminen rauhassa iltapäivän auringossa.  

Liian nopeasti on taas sunnuntai-ilta. 
Vielä on kuitenkin Marco tulossa kylään. Elokuvaa, kanaa ja kasviksia ja eiliset ylijäämä tsatsikit. GNAM GNAM. 

After Work Special, eli iltapäivä-aperitivot

Pääsin suloistakin suloisemmassa seurassa tyhjentämään hetkeksi päätä ja parantamaan maailmaa viinilasin äärelle. Teki hyvää. 
Viikko tuntuu pitkältä, vaikka vasta ollaan keskiviikossa. Kiva jos viikonloppuna jaksais muutakin kuin nukkua. 
Kiitos seuralle, ihanaa oli! ♥ 

Piazza Vittorion Roscioli tarjoilee mahtavien leipä- ja leipomotuotteiden lisäksi aika näppärän iltapäivä-aperitivon. 

.. "After work special" melkein kuin Helsingin 'rillossa. ;)

Garbatella

Garbatella

Torstai-iltana olimme menossa tutustumaan uudehkoon Eataly-ruokainstituutioon (käynnistä tulossa enempi juttua ruokablogin puolelle) mutta sitä ennen kävimme pyörimässä läheisessä Garbatellan kaupunginosassa, joka on yksi lemppareistamme. 

Viikonloppuna oluella

Viikonloppuna uskaltauduin viimein poistumaan jonnekin apteekkia kauemmas. Kunnon taudissa on enaa Filippo, mutta mullakin taa rohiminen jatkuu - nyt sitten toissakin. 

Lahdimme kuitenkin viikonlopun kunniaksi pikkupoikien eli F.n pikkuveljen ja hanen ystaviensa kanssa "oluelle" eli hauskaan pieneen kulmakauppaan, joka myy erikoisoluita ja on asiakkailleen nostanut kadulle pari penkkia. 

Oli oikein viihdyttavaa viettaa iltaa pikkaraisten, vaikkakin nykyaan yliopistolaisten, poikien kanssa. 

Our Wedding - part 1. The Ceremony

8 giugno 2012 - 8. kesäkuuta 2012

Kahdeksan yhteisen vuoden jalkeen menimme naimisiin siviilivihkimisella kotikaupungissamme Roomassa. 

Halusimme pienen ja intiimin tilaisuuden (alunperin suunnitelmissa oli karata Vegasiin.. ) hyvin epaitalialaiseen tapaan. Koska saimme paivamaaran varattua hyvin myohaan ja sen takia Suomesta vieraita paasi hyvin rajoitetusti, oli vieraat rajoitettu myos taalta paasta minimiin. Halusimme omannakoisemme juhlan ja sen saimme. Kiitos kaikille osallistujille ja niille kovin monille ketka meita muistivat myos kauempaa. 

Ensi kesana on tarkoitus juhlia viela Suomessa avioliiton siunauksen yhteydessa. Tassa juhlapaivamme ensimmainen osuus: Vihkiminen. 

Aamu alkoi todistajani Alessandran ja Julian kanssa Roma Aeterna hotellilta. Kavimme aamupalalla (kamomilla-teeta ja ananasta) ja sain kuin sainkin sen jalkeen meikkailtua lievasta pahoinvoinnista huolimatta. Olin huonosti nukutun yön jälkeen ihan todella hermostunut, mutta kun Julia sai orastavan hiuskatastrofin pelastettua niin valmistautumiset sujuivat kohtuullisen hyvin. En halunnut tyypillista hääpukua ja meinasinkin hankkia vihkimiseen tunikatyyppisen valkoisen kesämekon, mutta onnistuin kuitenkin loytamaan haluamani "60's inspired" ns. vintage-tyyppisen puvun ASOSin verkkokaupasta. Kavi tuuri ja tykkasin mekosta kovasti. 

Hotellilta siirryimme vihkimispaikalle, joka oli 

Complesso Vignola Mattei ex.chiesa di S. Maria in Tempulo 
(Terme di Caracalla) 

Ylävasemmalla olen mamin kanssa, alavasemmalla Riccardo, Filippo ja Matteo. Alaoikeilla miä ja iskä. 

Jo aamusta oli ihan hirveän kuuma (paalle +30c), mutta päivä oli onneksi tosiaan alusta loppuun kaunis ja aurinkoinen. Paperijutuissa oli kestänyt niin kauan, että kun kuulutukset oli viimein julkaistu, saatiin vihkimisaika varattua vasta paria viikkoa ennen varsinaista vihkimispäivää. Tästä huolimatta sain paikalle onneksi Suomesta äitini miehensä kera, pikkuveljeni Antin ja Oton, äitini pikkusiskon Tuulin, ja vielä iskän. 

Alavasemmalla mina ja Filipon pikkuveli Edoardo -
Alaoikealla mina ja veljeni Otto ja Antti

Rooman kaupunki tarjoaa kaksi mahdollista paikkaa siviilivihkimiseen ja tama on niista toinen. Juhlatunnelma oli saatu mahtavasti järkättyä vaikka häitä oli bookattu puolen tunnin välein. Meilla vihkimisaika oli 10:30. Täman ex-kirkon sisäänkäynti ja ulostulo olivat niin, että en edes törmännyt edellisiin häävieraisiin vaikka mekin saavuttiin paikalle puoli tuntia ennen varattua vihkimisaikaa. Näin vihkimispaikan sisältä ensimmäistä kertaa kun menin iskän kanssa viimeisinä sisään ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, tosi juhlava ja kiva sali. 

Vihkiminen alkoi silla etta meille luettiin Italian siviililaista pari artikkelia aviopuolisoiden valisista velvoitteista ja oikeuksista. Sen jàlkeen samantien oli jo Tahdotko-kysymysten vuoro. Jànnittyneet todistajatkin joutuivat vastailemaan ja innokkaana myòs koko sali vahvisti kuulleensa lupaukset ;) 

Vihkiminen sujui nopeasti, ja oli oikein tunnelmallinen. En ehtinyt itkemäänkään, kun hymyilytti hirveästi kun vihkijä ilmeisesti luuli, että mun toiset nimet "Aili Maria" tarkoittaa Hail Maryä ja lausui sen toistumiseen Haili Mariana .... :D

Lopuksi sormusten vaihdot ja loppusanat. Seremonia kesti kokonaisuudessaan about 15- 20 minuuttia, eli ei minkààn pitkàn kaavan mukainen. Lopuksi jààtiin vielà hetkeksi ottamaan sisàlle kuvia, kun osa vieraista meni jo ulos odottelemaan. 

Me ja läheisiä
Vasemmalta: Aarne, T. äiti, A. iskä, Giulia-anoppi, myö, Claudio-appi kera Danielan, pikkuveli-Edoardo ja nonna-Antonietta

Vasemmalta: Minä ja Livia, Filippo ja todistajani Alessandra, Julia ja minä

Kun astuimme ovista vastavihittyinä, vieraat olivat jo ulkona odottamassa ja jouduimme yllättäen riisipommituksen uhreiksi. Tästä huolehtivat sulhon vanhat ystävät ja pikkuveli. 

Siitä kun toivuimme niin kuvia otettiin vielä siinä pihalla, ennenkuin vieraat lähtivät kukin milläkin kyydillä kohti pohjois-Roomaa ja meidän lounaspaikkaa. 

Yläoikealle: Anoppi ja minä - 
Alavasemmalla: Edoardo ja Alessandra "i testimoni" eli todistajat

Hääraportti jatkuu seuraavassa osassa (vol.2) : The Reception..


Kuvat ovat lähes kaikki Julian kamerasta!