Uskon johonkin johdatukseen ja korkeampaan voimaan. Uskon "kristillisiin arvoihin" eli toisten hyväksymiseen ja auttamiseen, ja kaikkivoipaan rakkauteen. En usko helvettiin, enkä usko muiden tuomitsemiseen. En myöskään usko että Raamattua pitäisi lukea kirjaimellisesti.
Usko voi olla voimaa antava ja rauhoittava.. ja pahimmillaan "uskoa" voidaan käyttää tekosyynä melkeen mihin vain.
Lainaan taas Sirua: "mun Jumala on loistotyyppi keta rakastaa ehdoitta kaikkea minka se on luonut - ja jos se ei ois tyytyvainen johonki tai jos jollain ei ois tarkotusta ni eiks se sitten kaikkivoipana ois vaan jattany sen luomatta? "
Voisin olla melkein kyllä ihan samaa mieltä muistakin jutuista mitä Siru aiheesta kirjoitti.
Vielä kun olisi enempi tyyppejä, niinkuin esimerkiksi Wille Riekkinen.
Nessun commento:
Posta un commento