Huomenta Rooma - I'M BACK!

Buongiorno Roma

Kuten ruokablogia seuraavat ovat ehkä jo ehtineet huomaamaan, sain viime torstaina päätökseen ruokakulttuuriopintoni yliopistolla. Kuten aiemmin oli luvattu, kun lopputyö on kerran väännetty valmiiksi, palailen tänne bloggailemaan vähän ahkerammin. 

Pääsin viimein hoitamaan yhtä pidemmän aikaa roikkunutta käytännön asiaa. Perjantaina olin liikkellä ihan törkeän varhain. Menin F:n kyydillä keskustaan niin, että olisin valmiina paikalla kun municipio* ykkösen toimistot avautuvat. (*Maistraattia vastaava)

Tarkoitus oli VIIMEIN käydä hankkimassa meille monikielinen avioliittotodistus.. eihän häistäkään ole kuin kohta 2 vuotta. 

Ehdin rauhassa kahvitella campo de' fiorilla ennen toimiston avautumista.. ja siitä huolimatta olin ovien edessä jo noin puolisen tuntia etukäteen jonossa ...noin kuudenkymmenen muun ihmisen kanssa. 

Kuin ihmeen kaupassa sain kuitenkin parissa tunnissa lappusen käteeni ja siitä matka jatkui kohti prefetturaa. Todistus ei nimittäin kelpaa sellaisenaan, vaan se täytyy tietenkin virallistaa ja siihen pitää hankkia apostilla. Apostillaa ei kuitenkaan saa samasta paikasta kuin todistusta. Meinasi väsymys iskeä kun sain seuraavalla toimistolla vuoronumeron 185. Siinä vaiheessa aamupäivää oltiin menossa numerossa 63.  (Oikeastaan huokaisin helpotuksesta, koska jos numerot olisi jo ollu kaikki jaettu, virallistaminen olisi jäänyt toiseen kertaan.) 

Toimisto on todella ahdas ja ilman ikkunoita, joten se pari tuntinen kului TODELLA hitaasti. Niiden parin virkailijan kunniaksi on sanottava, että nopeasti ne pojat paukuttivat niitä apostilloja ja muita papereihin. (Toimintaa kyllä myös nopeutti se, että ainakin kolmasosa jonottajista oli väärässä toimistossa ja heihin ei siis kulunut sen kummemmin aikaa) 

Mutta jonotukseni palkittiin, sain viimein meille virallistetun monikielisen avioliittotodistuksen eli kohta ollaan virallisesti naimisissa myös Suomessa!

Lähden tätä ja paria muuta asiaa hoitamaan Suomeen nyt alkuviikosta. Kiva päästä lyhyeksikin aikaa käväisemään. 

Viimeistään sitten palatessani lisää. Tarkoitus onkin huhtitoukokuussa vain nauttia Rooman keväästä, ennen uusia tuulia. 

Rise and shine 

Aamuinen campo de' fiori

Kohti kevättä ja valoa

Syksy oli raskas ja väsyttävä. Ei oikeastaan ollut mitään mistä olisin tänne puolelle halunnut tai ehtinyt päivittää. Ruokabloginkin päivittäminen jäi hiukka niukemalle, mutta jotain aktiviteettia sillä puolella kuitenkin.

Riemukseni se loputtoman pitkältä tuntunut vuosi 2013 nyt kuitenkin viimein loppui. Kevättä kohti mennään ja silleen. 

Opiskelussa on omat haasteensa. Vaikka aihe on erittäin mieluinen, on mulle sen tekstin pakertaminen italiaksi aika tuskallista ja kovan työn takana. Se lopputyö on nyt kuitenkin saatava tehtyä ja läpi maaliskuuksi. 

F. on kuitenkin ollut aivan järjettömän suureksi tueksi kaikessa, varsinkin sen hirveän kesän ja syksyn kestäneen työputkensa jälkeen. Meillä on ollut ihanaa vaikka muuten olisi ollutkin kaikenlaista typerää ja ankeaa. Onneksi. 

En siis ole hävinnyt minnekään, Roomassa ollaan ja elellään. Päivä kerrallaan. Virkistyn viimeistään siinä vaihessa kun saan laitettua eteenpäin ja käsistäni pois ton lopputyön. 

Aurinkoista kevättalvea toivottelen kaikille täältä Roomasta! 

Baci da Roma