Sataa sataa ropisee...

Suomessa ollaan; F. sunnuntaihin 23.8 asti ja minä vielä viikon lisää.

Tultiin viime viikonlopuksi Suomeen, ja saatiin sikäli pehmeä lasku että oltiin erittäin aurinkoisessa Rastilassa tiistaihin asti talovahteina kun tätini oli Nizzassa. Käytiin rannalla, pelattiiin tennistä (F. koittaa opettaa mulle tennistä), juotiin italialaista viiniä (aivan ihania valkkareita) ja saunottiin runsaasti. Ihanaa oli vaan olla. Sunnuntaina käytiin kyllä tutustumassa Porvoon vanhaan kaupunkiin, erittäin positiivinen kokemus! Enemmän nähtiin ja kuultiin varmaan kyllä italialaisia kuin suomalaisia siellä!!

Tiistaina autoilimme Turenkiin ja vietimme pari päivää siellä isäni kotona. Pikkuveljeni riemuitsi kun sai jonkun pelaamaan kanssaan ja pojat riehuivatkin runsaasti ulkona.

Viikonlopuksi ajoimme tätini kanssa Kotkaan viettämään enon ja vaarin yhdistettyjä syntymäpäiviä (50 + 75 = 125v.) Perjantaina tehtiin kakkupohjia Britan torttuun (sisälle vattuja.) Lauantai oli superkiireinen; aamulla Karhulan torille hakemaan vadelmia, auringonkukkia, lohta ja tietysti aamukahville Ihalaisen possoja. namnam. Sitten alkoi pöytien ja muitten laitto. Jostain oli pihalle tilattu juhlateltta, jonne juhlaväki mahtui syömään lounasta. Ainoastaan kahvipöytä katettiin sisälle. Kiirettä piti, mutta juhlat olivat sankareiden mielestä onnistuneet ja kakku hyvää. Illalla taas saunottiin ja pelattiin trivial pursuitia (astetta v-ttumaisempi duuni muuten kääntää kaikki kysymykset italiaksi, mutta hyvää treeniä sit sekin.)

Mahtava tuuri oli sään suhteen kun lauantai oli puolipilvinen ja sen verran lämmin että ulkona hyvin tarkesivat kaikki, mutta sitten sunnuntaina vettä tulikin aamusta asti.

Eilen tapasin vielä paluumatkalla mun ihanaa Lauraa Porvoossa, ennenkuin hänkin poistuu maasta.

Nyt ollaan viettämässä sadepäivää rakkaan kummipoikani kanssa (huomenna hänen ensimmäinen koulupäivänsä, jännitystä ilmassa!)
Nyt syömään kun mun pojat on tehneet hampurilaisia, namnam!