Minà ja Italia
Pizzaa ja pastaa, Bocelli ja Ramazzotti, Colosseum ja Pisan kalteva torni... tàssà esimerkkejà asioista jotka minulle ehkà olisivat ensimmàisenà tulleet Italiasta mieleen vielà 10 vuotta sitten.
Ensimmàinen live-kontaktini italialaisiin oli varmaan kielikurssilla Bournemouthissa kesàllà 2001. Suklaasilmàpojat, jotka eivàt osanneet lainkaan englantia ja kulkivat suurissa, meluisissa ryhmissà. Sama tarina jatkuu Skotlannissa seuraavana kesànà, kàsitykseni italialaisista àànekkàinà ja ylimielisinà vain vahvistuu. Espanja oli siinà vaiheessa mielestàni ihan jàrjettòmàn paljon kiinnostavampi maa ja kieli ;)
Kesà 2003 kuitenkin muutti kaiken.. Kielikurssilla Dublinissa sain huonekaverikseni pienen ja ihanan japanilais-italialaisen Silvian, joka muutti tàysin kàsitykseni italialaisista tutustuttamalla minut valtavaan roomalaisten ryhmààn. Silvia takelteli hieman englantinsa kanssa, mutta jostain syystà minun oli hirveàn helppo ymmàrtàà hàntà, ja tulkata mm. host-àidille. Olimme erottamattomat ja mm. làhdin ainoana "ulkomaalaisena" yli 50 italialaisen kanssa viikonloppumatkalle ympàri Irlantia.
Heinàkuun alussa 2004 làhdin Roomaan tapaamaan rakasta ystàvàtàrtàni Silviaa. Olin todella iloinen pààstessàni upeaan Roomaan, josta olin niin paljon kuullut.
Saavuin varhain aamulla ja kàytyàmme Silvian kotona (Rooman pohjoispuolella Castelnuovo di Porto) làhdimme heti kiertàmààn keskustan historiallisia kohteita. Vàsyttàvàn mutta antoisan pàivàn ollessa jo pitkàllà, Silvian vanha luokkakaveri soitti ja pyysi meità tulemaan luokseen. En ollut erityisen kiinnostunut làhtemààn, olin vàsynyt, hikinen ja yleiskàsitykseni italialaisista miehistà ei vielà silloinkaan ollut mitenkààn erityisen mairitteleva. Làhdimme kuitenkin käymään kun meillä oli luvattu päivàllistà, asuntokin oli kuulemma mukava ja ihan keskustassa.
Matkalla Silvia kertoi että ystàvà jonka tulisin tapaamaan on ààrettòmàn fiksu, hauska, ja mielenkiintoinen.. mutta valitettavasti "ei minkààn nàkòinen."
Hàn sanoi uskovansa meidän kuitenkin tulevan erinomaisesti toimeen keskenàmme; Ystàvàllà oli kuulemma samanlainen outo huumorintaju kuin minulla.
Olin tàysin lumoutunut siitä hetkestä kun hàn avasi oven. Ensivaikutelma oli pettàmàtòn. Mità paremmin häneen tutustuin, sitä varmemmaksi kävi että tässä on nyt minulle se joku, oikea. Vielàkin, pàivà pàivàltà kày selkeàmmàksi, jokaisesta lauseesta ja pienestäkin teosta, se että lòysin puolikkaani.
Saavuin varhain aamulla ja kàytyàmme Silvian kotona (Rooman pohjoispuolella Castelnuovo di Porto) làhdimme heti kiertàmààn keskustan historiallisia kohteita. Vàsyttàvàn mutta antoisan pàivàn ollessa jo pitkàllà, Silvian vanha luokkakaveri soitti ja pyysi meità tulemaan luokseen. En ollut erityisen kiinnostunut làhtemààn, olin vàsynyt, hikinen ja yleiskàsitykseni italialaisista miehistà ei vielà silloinkaan ollut mitenkààn erityisen mairitteleva. Làhdimme kuitenkin käymään kun meillä oli luvattu päivàllistà, asuntokin oli kuulemma mukava ja ihan keskustassa.
Matkalla Silvia kertoi että ystàvà jonka tulisin tapaamaan on ààrettòmàn fiksu, hauska, ja mielenkiintoinen.. mutta valitettavasti "ei minkààn nàkòinen."
Hàn sanoi uskovansa meidän kuitenkin tulevan erinomaisesti toimeen keskenàmme; Ystàvàllà oli kuulemma samanlainen outo huumorintaju kuin minulla.
Olin tàysin lumoutunut siitä hetkestä kun hàn avasi oven. Ensivaikutelma oli pettàmàtòn. Mità paremmin häneen tutustuin, sitä varmemmaksi kävi että tässä on nyt minulle se joku, oikea. Vielàkin, pàivà pàivàltà kày selkeàmmàksi, jokaisesta lauseesta ja pienestäkin teosta, se että lòysin puolikkaani.
Long story short, eli mità tapahtui vuoden 2004 ja 2009 vàlillà.
Puhunko italiaa?
Kyllà. Mutta olen ollut aivan tòrkeàn laiska italianopiskelija. Kirjakieli on vielàkin minulle vaikeaa, enkà osaa kàyttàà mitààn aikamuotoja, joita ei kuule puhekielessà. Joku ilkeàmpi ihminen voisi todeta etten puhu italiaa, vaan huonoa roomaa. Milanolaisilla on vissiin asiat huomattavasti paremmin, kun suomalaiset italianopettajani ovat jostain syystà olleet sità mieltà ettà pohjoisen dialetto on "paljon parempi" ja "tyòelàmàssà hyvàksytympi".
Ensimmàisenà lukiovuotenani kàvin vissiin yhden italiankurssin ja sekoitin kaiken samanaikaan kàytàvààn espanjan ykkòskurssiin (kuka nero kày nàmà 2 kurssia samanaikaisesti..) Opettaja oli hassunhauska ja kurssista jàivàt mieleen làhinnà suomalaisen opettajamme italianreissujen kòmmàhdykset, mutta kivaa oli kyllà. Jatkokursseilla (joita otin F.n tavattuani) opettaja vaihtui ja valitettavasti tàmàn opettajan tylytyksestà ei tullut muuta kuin paha mieli. Opettaja oli niiiiin epàkannustava ettei mitààn jàrkeà, ja sen jàlkeen kun hàn oli ymmàrtànyt miksi luen italiaa ei epàilysten mààràstà tullut loppua. "Et ole itse tehnyt tàtà kàànnòstehtàvàà".etc Kòh, italialaiseni ei siinà vaiheessa osannut suomen sanaa, joten hànestà ei kovasti kàànnòksissà apua ollut, sori nyt vaan, ope.
Vuoden 2006 asuin làhes kokonaan Roomassa, ja jàlkikàteen ihmettelen kuinka olenkaan pàrjànnyt englannilla kàytànnòssà koko vuoden. Passiivinen kielitaito kasvoi mutta en saanut vaihdettua italiaksi millààn, vaikka F. vàlillà minulle italiaa puhuikin. 2006 oli rankka vuosi muutenkin, ja italian osaamattomuuteni ei parantanut tilannetta ollenkaan. Kulttuurishokin kultavuosi tuo 2006.
Vuonna 2007 pààsimme kuitenkin tilanteeseen ettà F. puhui minulle suurimman osan aikaa pelkàstààn italiaa, ja minà vàlillà niità mità jaksoin. :D Hollantiin muutto ei helpottanut tilannetta. 2008 kevààllà EVTEK:ssà oli vielà italianopetusta tarjolla, ja sain nauttia ihanasta ja kannustavasta italianopettajasta! Meillà oli kàytòssà Italiano? Facile! -kirja (joka mainitaan myòs tààllà) ja opettajaakin ehkà helpotti ettà kirja oli hànen omansa ;)
Opettajani Nicolan innostamana pààtin làhteà kesàllà Perugian yliopiston kurssille heinàkuuksi. F. on sità mieltà ettà tàmà oli "kàànnekohta" minun italian puhumisessani; Sen jàlkeen olemme kàyttàneet vain italiaa keskenàmme.
HUOM! Kertokaa toki jos teillà on hyvià vinkkejà italiantaitojen parantamiseksi huippuunsa.
Valitsin tàmàn Nekin Laura non c'è biisin kaikkien huomattavasti parempienkin biisien keskeltà siksi, ettà tàmà on ollut ensimmàinen italiankielinen kappale jonka olen osannut ulkoa. Laulan vielàkin AINA mukana jos tàtà jossain joskus soitetaan.. ja joka kerta italialaiset jaksavat ihmetellà ettà MIKSI minà osaan tàhàn sanat. Hei tàà on ollu ehkà kuumin hitti Suomessakin joskus -97HUOM! Kertokaa toki jos teillà on hyvià vinkkejà italiantaitojen parantamiseksi huippuunsa.
Ma luin kanssa espanjaa ja italiaa samaan aikaan, ja jossain jaksossa mulla oli ne kurssit paallekain, joten jouduin vuorottelemaan niissa - ja sillon tallon sai kuulla etta Siru, taa sun espanjan aine on taydellinen, MUTTA sulla on kaikki olla-verbit taalla italiaks! Sekotan niita vielakin aika pahasti, mut toisaalta ne myos tukee toisiaan; jos en tieda jotain verbia italiaks ni joskus espanjan avulla se menee veikkaamalla oikein.
RispondiEliminaMullakin on passiivinen italia huipussaan, ymmarran noin 99% mut auta armias jos pitaa suu avata ni kiesus. Kylla ma sanottavani saan perille, mut ei toivoakaan etta saisin jotain subjunktiiveja oikein muissa ku yksikoissa :D
Loistava postaus! Mut miten niin on Nekin Laura non c'èta parempia biisejä, se on mun ikisuosikki :P! Mä aloitin espanjan opsielun siinä vaiheessa, kun osasin jo italiaa hyvin, eli en voi ihmetellä sitä, että ne on aluksi saattaneet mennä sekaisin!
RispondiEliminaMikäköhän siinä on että tuo Laura non c'e' on niin helppo oppia, se oli mullakin ensimmäisiä kappaleita mistä sai edes sanoista selvää, heh! Kielitaito karttuu kun lukee, lukee ja lukee vielä enemmän. Ja katsoo telkkaria. Muinoin Espanjassa katseltiin kämppisten kanssa aina Quieres ser el millionario, siitä oppi aika paljon...muutakin kuin kieltä! ;-)
RispondiEliminaMulla on Espanjan taito täysin hävinnyt sen jälkeen kun aloin aktiivisesti puhumaan italiaa. Ymmärrän yhä kaiken, mutta auta armias jos pitää vastata! Sirulle voin suositella (näin kiertokautta) kirjaa nimeltä La Leggenda di Redenta Tiria ja muitakin Salvatore Niffoin teoksia.