SPQR - Senatus Populus Que Romanus... o Sono pazzi questi romani vol.1

Pippuri kysyi kommentissaan, mità mieltà olen Roomalaisista ja kaupungista yleisesti. Nyt kun rupesin asiaa miettimààn, onkin yllàttàvàn vaikeaa antaa tàhàn jotain rakentavaa vastausta.. Tàstà sitten tulikin vasta vol. 1.

Kuten jo aiemmin todettu, matkustin Roomaan ystàvààni tapaamaan heinàkuussa, yli 5 vuotta sitten. Tàmà matka ikuiseen kaupunkiin, oli ensimmàinen matkani Italiaan, ja voin rehellisesti sanoa ettà se muutti elàmàni. Rakastuin roomalaiseeni ja Roomaan palavasti sen matkan aikana. Mutta kun silloin kàvin heittàmàssà kolikon Fontana di Treviin, en todellakaan tiennyt kuinka monta kertaa tulenkaan vielà Roomaan palaamaan, saati kuinka nappiin toiveeni muuten osuikaan :)

Olin tutustunut italialaisiin làhinnà kielikursseilla, Skotlannissa ja Irlannissa, ja ennakkokàsitykseni olivat muodostuneet sen, ja kaiken kuulemani perusteella. Sanotaanko nyt vaikka niin ettà kàsitykseni esimerkiksi italialaisista miehistà ei ollut ehkà kaikkein positiivisin.
(Jotkut kàsitykseni italialaisista ovat kyllà nàiden vuosien aikana vain vahvistuneet. )

Ajatus làhtee koko ajan harhailemaan tàtà kirjoittaessa enkà oikein tiedà mità voisin sanoa roomalaisista, tai italialaisista yleensà yleistàmàttà tòrkeàsti (Sen olen meinannut jàttàà toiseen kertaan. :P) Korostan ettà tietysti kaikki on vaan mun henk.koht kokemuksiin perustuvaa, ja jonkun toisen kokemukset italialaisista voi olla, ja onkin, tàysin toisenlaiset.
Rooma, joka tapauksessa on minulle ymmàrrettàvistà syistà ainut paikka Italiassa, jonka voin tuntea kodikseni. Italiassa murteiden (dialetti) vàliset erot ovat vàlillà aika hurjia, ja sen takia mielestàni roomalaisista puhuttaessa rooman murre, romano/romanesco tàytyy mainita.

"Muiden kansojen tapaan ajatus yhtenäisestä italialaisesta kansasta on peräisin vasta 1800-luvulta. Ennen tätä Italian alueella sijaitsi useita erilaisia pikkuvaltioita, joissa vallitsivat erilaiset kulttuurit sekä kielten
murteet. Vielä nykyäänkin elää tämän johdosta italialaisten keskuudessa
voimakas paikallisidentiteetti ja jako varsinkin etelän ja pohjoisen välillä
on voimakas." Wikiquote

Kun Suomessa/Hollannissa ollessani tapasin Italialaisia ja kuulin jonkun puhuvan romanoa tunsin oloni heti kodikkaaksi. Ne jotka puhuvat italiaa, tietàvàt ettà romano ei ole ehkà se kaunein murre, eikà ainakaan arvostetuin. Sen lisàksi ettà roomalaiset kàyttàvàt runsaasti sanontoja ja hieman erikoisiakin ilmaisuja, he mm. kiroilevat ja haukkuvat toisiaan runsaasti.. eivàt kyllà vàlttàmàttà kovin tosissaan.
A Roma se ti dico "Li mortacci tua" è perchè ti voglio bene..

(Tààltà lòytyy esim ravintola jossa tarjoilijat haukkuvat, roomaan murteella tietenkin, ja on vain osattava pistàà vastaan.)

Italian opettajani ovat toistuvasti huomautelleet roomalaisesta puhetavastani, jota ei kuulemma katsota hyvàllà varsinkaan Milanossa. Hieman noloahan se on ettà en aina ymmàrrà, mikà on ns. Oikeaa italiaa ja mikà romanoa.. mutta minkàs teen jos puhun italiaa vain roomalaisten kanssa ja heidàn kanssa olen kielen oppinut. F. on sità mieltà ettà minun italiani ei ole làhellàkààn rooman murretta (vaikka kaikki Rooman ulkopuolelta tulevat italialaiset sanovat aina, ettà kuulee heti missà olet oppinut puhumaan italiaa) vaan F. on sità mieltà ettà puhun robotti-italiaa, eli italiaa ilman minkàànlaista aksenttia "kuin automaatti" (tosi kiva, grazie amo')

--jatkoa seuraa--