No matter how long the winter, spring is sure to follow.

Bloggaaminen on jäänyt ihan kokonaan. En ole ehdinyt reagoimaan ihaniin tunnustuksiin ja haasteisiinkaan. 
Seuraan vieläkin aktiivisesti suosikkejani, mutta kommentoiminenkin on jäänyt vähemmälle. 

Suurimmaksi osaksi aikani menee tän koulun kanssa tuskaillessa. Never ending nightmare..
ja tämmösenä varmaan jatkuukin lähes kesään asti - ainakin siihen asti, että saan jonkun lopputyöversion palautettua. 

Mutta kuitenkin.. olen käynyt Roomassa ja jopa täällä on ollut kivojakin juttuja..  näistä Hollannin hetkistä nyt sitten kuvia :) 
En olisi jaksanut tähänkään asti ilman Filippoa ja ihania ystäviäni, lähellä ja kaukaa. 

Pathe Tuschinski cinema - love seats. Helmikuussa katsomassa King's speech F:n kanssa.

http://www.restaurantsumo.com/

Sushikuviakin olisi ollut valtavat määrät - ja myös nauravia naamoja syömässä susheja, mutta jostain joutuu rajoittamaan.

Laurani samaisessa sushimestassa. Sumo sushi - all you can eat.

Amsterdam

kovasti odotettu vieras Suomesta

http://www.bazaramsterdam.nl/

Pizzaa Vapiano-ravintolassa, joka on muuten rantautumassa Suomeenkin

Missing our Italians over some pizza. Jenni vertaistuki <3

kultaseni

Vleminckx Frites

It was one of those March days when the sun shines hot and the wind blows cold:  when it is summer in the light, and winter in the shade.  ~Charles Dickens

Tällä hetkellä menossa tenttiviikot, tiistaina on vielä yksi surullisenkuuluisa accounting - ja sen jälkeen käynkin pyrähtämässä Suomessa. Mami  ♥  
Pikkuveljelläkin kirjoitukset ohi, en voi uskoa :D 
Tän jakson jälkeen vasta aloittelen tosissani sitten kasaamaan tota opparia, kai se siitä. 


Koitan jotain pihahdella tänne välillä. 
Paluuta odotellessa.. jos olen vielä kesän koittaessa järjissäni.  


♥ Buona primavera  ♥ Aurinkoista ja ihanaa kevättä kaikille!

Kaipaan sun lämpöö ja valoo

Olen palannut Hollantiin viimeisiksi viideksi kuukaudeksi nyt helmikuun alussa. Filippo on Roomassa töiden takia koko kevään.

En saa päivitettyä blogia, enkä saa vastattua kenenkään sähköposteihin tai mihinkään. Olen täälläkin eristäytynyt vaan konttiin volisemaan. (kyllä, opiskelija-asuntoni on parakissa)

Tuntuu siltä, että jos rupean tätä oloa purkamaan niin pää hajoaa. Pikkuveljeä siteeratakseni: "Ei se paska pöyhimällä parane."

Minulla ei ole työnantoa päättötyöhön. Hollannin oppilaitos vaatii lopputyöhön "commissioning clientin". Kummaltakaan koululta ei saada minkäänlaista tukea. Hollannin laitos on laittanut meille 3 koko kevään jatkuvaa kurssia päättötyön päälle, joita kukaan muu lopputyötään tekevä ei siis joudu samalla tekemään. Ohjeistukset ovat epäselviä ja joissain tapauksissa olemattomia. Opiskelijoiden kohtelu on alentuvaa ja jopa loukkaavaa. Suomen laitos on pessyt kätensä siitä mitä täällä tapahtuu. 

Olin Suomessa tehnyt tutkimusta tarkoituksenani tehdä lopputyötä aiheella "Development & Promotion of Culinary Tourism" in the region of Lazio/Province of Rome. 

Olisin valmis tekemään lopputyön mistä tahansa business-aiheesta (mielellään aihepiireistä Ruoka/ruokakulttuuri tai Italia tai ulkosuomalaiset tai matkailu tai kansainväliset suhteet) jos joku keksii mulle asiakkaan joka haluaa konsultointia/selvitystä johonkin noin 10 000 sanan verran. 

Tehtävänanto on ainoa vaatimus - tämä ei siis vaadi yritykseltä kummempia ponnistuksia. Tietysti yhteydenpito/materiaalit toivottavia. 

Oisko täällä olemisessa jotain positiivista? Luomuruoka on ainakin halvempaa kuin Suomessa ja peruselintarvikkeissa valikoimaa enemmän kuin Italiassa. 

Mutta se taiskin sit olla siinä. 

Mun uusi herkkuni on kauppaketju Albert Heijnin oma punamarjainen luomurahka. Nannaa. 

Filippo tulee tänne 4. yön päästä viettämään mun syntymäpäivä-viikonloppua.  <3

PS. Brysseliläinen - varaudu paniikkipurkaukseen. <3

Holiday Special

Vietimme joulua aika rauhallisesti Roomassa.
Kuten suunnitelmissakin oli: Aatonaatoksi olin halunnut laittaa illallista ja kutsua kylään porukkaa. Yksi ystävämme valmistui juuri viikko ennen joulua, ja Filolla oli sai kokkikurssinsa loppuun.
 Olin tehnyt äidin ohjeistuksella perunalaatikkoa - joka oli muuten todella hyvää, ja vieraiden suosikki - , kokonaisen appelsiinikanan, paahtopaistin ja ruusukaaleja (sillä Nigellan ohjeella, johon tuli mukaan myös pekonia, vakuumipakattuja kastanjoita ja marsala-viiniä. Todella hyviä!) Jälkiruoaksi fazerin suklaita ja porkkanakakkua.
Kokkailusta tuli taidonnäyte ihan jo sen takia, että keittiön ja asunnon koko on ihan olematon. Vieraat viihtyivät ja oli tosi kivaa.
Aattona Filo kävi vielä kaupassa, kun täällä ei ole mikään juhla vielä, ja ilta oltiin vaan keskenään. Katsottiin Inception kera herkkujuustojen ja kuohuvan.

Aatonaattona valmistui suuri illallinen - kuvassa appelsiinikana täyttövaiheessa.

 Joulupäivänä Dr. Seuss' How the Grinch Stole Christmas vuodelta 1966 - ja  shamppanjaa anopilta saaduista muovilaseista ;)

Joulupäivänä mentiin Filipon mummolaan. Läsnä meidän lisäksi siis isän vanhemmat, Filipon isä Claudio ja isän naisystävä Daniela,  Filon setä Luca yksinään (serkut olivat toisessa mummolassa),  Filon pikkuveli Edoardo ja vielä Filon äiti Giulia.  Ihan jotain hyviä ruokia, mutta ei mitenkään törkeitä määriä.   Alkuun oli uunipasta, ja sitten luumutäytteinen paistirulla lisäkkeineen.

Suomalainen joulupöytä on (ainakin meillä) ihan mielettömän paljon runsaampi. Kalapöytää ehti jo tulla ikävä. 

Ihana joulutähti, Fazerin suklaat ja Suomi-posti toivat joulua kotiin, vaikka ulkona olikin +18.

Välipäiviksi Filippo palasi heti toimistolle, ja minä kerkesin mm. treffailla Alessandraa ja Giorgioa ennen uuttavuotta. Meillä ei ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa uudeksivuodeksi, ja kun Giampaolo ehdotti meille juhlintaa "in campagna" otimme kutsun vastaan. G:n vanhalla ystävällä Jacopolla oli käytössään sukunsa talo hieman Rooman pohjois-puolella Nazzanossa.  

Nazzano

Saavuimme Nazzanoon hyvissä ajoin puolilta päivin Marcon ja Livian kanssa uudenvuoden aattona. Talo oli yhden kukkulan (Suomen mittakaavassa vuoren) päällä ja kiemurtelevaa tietä pitkin oli aivan mielettömän hankala päästä autolla perille. Matkustajat joutuivatkin poistumaan autosta tiukimassa kurvissa.  Valtava vanha talo (J.n isoisän rakentama) oli loistopaikka ottaa vastaan vuosi 2011. Terassilta ja lähes kaikista ikkunoista avautuivat aivan mielettömän upeat näkymät vuoristomaisemaan. (Olin suunnittelut kuvailevani rauhassa pihalla seuraavana päivänä, mutta kamerani sanoi poks pian vuoden vaihtumisen jälkeen)

Teimme talon isännän (tai monikko - myös Jacopon veli liittyi seuraamme) kanssa valtavat ruokaostokset, ja koska olin kokin deitti  viihdyin myös minä keittiössä pitkät tovit ennen muiden saapumista. 

Zuppa di Lenticchie - Linssejä uutenavuonna .. ilman Cotechinoa ;)

Italialaiseen uudenvuoden viettoon linssit kuuluvat olennaisesti. Linssit symboloivat onnea (=rahaa), joten luonnollinen alkukeitto olikin linsseistä. Cotechino-makkaraa tarjoillaan linssien kanssa yleisesti.. mutta jostain syystä ketään ei häirinnyt sen poisjättäminen kuvioista.

Tarjoiluissa oli lisäksi myös valtava lasagna, salameja/juustoja, ja valtava määrä lihoja ja makkaroita (jotka Tommaso ystävällisesti grillasi)

Osallistuin leipomalla valtavan suklaakakun, joka loppuyöstä kävi hyvin kaupaksi. 

Lisäksi kaupasta oli raahattu väkeviä litratolkulla, viinikoreja.ym peruskuohuvien lisäksi. 

Lähdin nyt avautumaan tarjoilusta ihan siitä syystä, että nautin kun tämmöisen juhlan järjestäminen on mahdollista. Meitä oli yhteensä n.18, ja ruokaa ja juomaa oli ostettu kahdeksi päiväksi. Kaikki osallistuivat kustannuksiin - n. 20€ pää. 

Olen Italiassa ollut useampaan kertaan jossain niin, että kaikki sponssasivat ruokia ja juomia. Kukaan ei tuo omia juomia - eikä nimilaputa pulloja kuten olen (uskomatonta mutta totta) Suomessa nähnyt tapahtuvan.

Ihana takka - joka lämmitti muuten niin jäisenkylmää taloa

Juhlat jatkuivat pitkälle aamuun asti. Hiivimme ensimmäisten joukossa nukkumaan joskus lähempänä puoli kuutta, kun osa jaksoi vielä jatkaa.

Marco, Livia ja Filippo vuoden vaihtuessa

Giampaolo ja Filippo avaamassa pulloa.. Versio 1. todelliset tapahtumat

G. & F. avaamassa pulloa, versio 2: poseeraus



Buon Anno 2011 a tutti!! 

Joulunodotusta Roomassa

Pääsin loppuen lopuksi matkaan toissaperjantaina, vaikka huonolta näytti. Suorien lentojen sijaan välilaskulla Prahan kautta, mutta ainakin samana iltana kotiin.

Ollaan lähinnä nyhjätty kotona (I-HA-NAA) ja katsottu laatusarjoja. Tein arkena koulutyöt loppuun kun Filippo oli töissä. F:llä oli töiden lisäksi viime viikolla sen toisen tason kokkikurssin näyttökokeet.. eli jeee, se on kokki nyt!

AUGURI AMORE!

 F. kyllä jatkaa tuolla toimistolla vissiin ainakin ensi kevään, ja tekee samalla jotain lisäopintoja. (ns. joululomakin kestää tasan tän viikonlopun. Ankea homma, että kaikki noi pyhät osuu viikonlopulle.)

 Luntakin meille tuli, noin tunnin ajan viime viikolla, ja samantienhän se lähti, mutta kerkesin ottaa pari ihan kivaakin kuvaa (jotka jostain syystä blogger kuitenkin kääntää väärinpäin - eli en niitä nyt tähän laita ennenkuin saan ongelman korjattua)

Tällä hetkellä on +16 mittarissa, joten eipä pelkoa että tulisi valkea joulu.

Tällä viikolla olen siivonnut, kokannut.ym. Tänään illalla meille tulee ensin Marco ja Livia syömään, ja sen jälkeen muitakin. Ruokana mm. laatikoita, paisti, paistettu kana ja ruusukaalit ala' Nigella. Jälkkäriksi porkkanakakkua :) Lisäksi vieraiden lisääntyessä lohipiirakkaa. Oishan tässä vielä aika runsaasti tekemistä.. 

 Koitan napsia jotain kuvia, ja nyt päivittää blogiakin aktiivisemmin kun kouluhommat on tältä vuodelta pulkassa.  

EDIT: 

Stressiä pukkaa...

Kun yhden kirjoitushomman saa valmiiksi, on seuraavat kolme jo jonossa.. 

Yleinen stressi ja v*tutus. PMS. Paha mieli siitä että en ehdi nähdä ketään tai viettää stressitöntä aikaa kenenkään kanssa. Loppumattomat pienet vastoinkäymiset. Painajaisia presentaatioista ja lopputyösuunnitelmista. Palautettava 250 euroa apurahoja maksuvirheen takia. Nyt kun vielä näyttää siltä, että joudun mun lentojenkin takia stressailemaan. Pääsenköhän ensi perjantaina ilmaan ollenkaan kun Finnairilaiset ei tunnu saavan sopua aikaseksi millään (Kylläpä kannatti panostaa ja ottaa kotimaiselta lennot)

 

Source

Että tämmöset fiilikset.

Mutta onneksi kun ketutus on pahimillaan voin aina kurkata tätä. Ketä ei alkais hymyilyttää näin suloinen naama? 

Marraskuu - viimeisiä viedään

Olin viikon Kuopiossa ja pääsin nauttimaan aivan ihanasta talvimaisemasta. (Nyt onkin jo talvikiintiö tullut tältä vuodelta täyteen) Oli aivan ihanaa viettää äitin ja poikien kanssa aikaa - ja tavata paria Kuopion ystävää.

Launtaina sain työlään kiina-kurssin viimein pakettiin.  Sen kunniaksi, ja kyllä muutenkin, nautimme eilen illalla T:n kanssa rapuja, sushia, mätiä ja shamppanjaa. Oli kyllä semmonen paketti taas, että huh huh. 

 Erilaisiin kirjoitushommiin on mennyt ihan törkeän paljon aikaa ja olen isoksi harmikseni joutunut perumaan vaikka mitä tapaamisia. Minun on kuitenkin pakko puristaa kasaaan vielä vaikka minkälaista projektia, ennenkuin  jätän Suomen taas taakseni. Tekstiä pitäisi tulla aika kovaa vauhtia, päiviä jäljellä nimittäin enää 12. Ymmärrettävästi myös blogi on jäänyt katkolle sen takia.

Koitan ehtiä vielä Turenkiin iskälle tässä välissä. Viimeisen projektin presentaatio on 9. joulukuuta, ja siihen mennessä pitää olla kaikki palautettuna. Samana iltana sitten kannat kattoon.. päättyneiden projektien ja viimeisen Suomi-illan kunniaksi. Ties vaikka ehtisin tavata pitkästä aikaa esimerkiksi erästä Brysselin  ihanaista. 

Perjantaina 10. joulukuuta oonkin jo Roomassa taas <3

En voi odottaa pääsen rutistelemaan raksua, jolla on muuten tulossa viimiset näyttökokeet ennenkuin siitä tulee virallisesti Chef. ;)
Kokonaan ei pikkujoulukausikaan jää välistä, sen verran monet festat olen luvannut järjestää Roomassakin.

Valtavasti odottelen myös, että pääsen vierailemaan ex-työkaverini G.n luona, joka on saanut ihanan pienen Paolo-vauvan.

Nyt palaan naputtelemaan business planiä (vaikka ei suoraan sanottuna kiinnostaisi yhtään) ja sitten vielä alkuillasta tapamaan pientä tyttökulta-porukkaa (sen verran harvoin osutaan samaan maahan)

Toivokaa mulle jotain kirjoitusmotivaatiota ja inspiraatiota jostain. 

30 days left in Finland

Reilut kaksi viikkoa on oltu jo Suomessa ja kuukausi jäljellä. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt ihan mielettömän nopeasti, ja seuraaviksi viikoiksikin on niin paljon sovittu hommaa, että äkkiähän tää menee.

Samantien Roomasta palattuani mulla olikin aika varattu ja pääsin operoitavaksi,  4 jännittävää luomea lähti.  Tikkien kanssa oleminen on muuten todella ärsyttävää.. (kun tikeistä oli päästy kaadoin sitten kiehuvaa vettä päälleni, joten nyt on sitten jalka kääreissä, jesh!)

Olen myös ollut epämääräisen flunssaisena nyt, joten jos en koulukiireiden takia ole joutunut perumaan tapaamisia niin sen takia.

Mutta paljon on ehditty hauskaakin tässä parin viikon aikana. 

Päästiin rentoutumaan omalla porukalla Stellan mökille ja tosi hauskaa oli, vaikka en tikkien takia päässytkään puljailemaan tai saunaan. 

Viime perjantaina olikin sitten meiän "Annual Gala Evening" vanhalla. Oli muuten todella hauskat bileet nekin ;)

Tänä viikonlopuksi Turenkiin, ja ensi viikolla Kuopioon jo keskiviikosta sunnuntaihin. 

Paljon pitäisi saada kouluhommia tosiaan tehtyä.. kirjoitettua joku kevyet 20 000 sanaa, ei paljo innostais. Mutta kohta on jo joulukuun 10. päivä. :)