Kaipaan sun lämpöö ja valoo

Olen palannut Hollantiin viimeisiksi viideksi kuukaudeksi nyt helmikuun alussa. Filippo on Roomassa töiden takia koko kevään.

En saa päivitettyä blogia, enkä saa vastattua kenenkään sähköposteihin tai mihinkään. Olen täälläkin eristäytynyt vaan konttiin volisemaan. (kyllä, opiskelija-asuntoni on parakissa)

Tuntuu siltä, että jos rupean tätä oloa purkamaan niin pää hajoaa. Pikkuveljeä siteeratakseni: "Ei se paska pöyhimällä parane."

Minulla ei ole työnantoa päättötyöhön. Hollannin oppilaitos vaatii lopputyöhön "commissioning clientin". Kummaltakaan koululta ei saada minkäänlaista tukea. Hollannin laitos on laittanut meille 3 koko kevään jatkuvaa kurssia päättötyön päälle, joita kukaan muu lopputyötään tekevä ei siis joudu samalla tekemään. Ohjeistukset ovat epäselviä ja joissain tapauksissa olemattomia. Opiskelijoiden kohtelu on alentuvaa ja jopa loukkaavaa. Suomen laitos on pessyt kätensä siitä mitä täällä tapahtuu. 

Olin Suomessa tehnyt tutkimusta tarkoituksenani tehdä lopputyötä aiheella "Development & Promotion of Culinary Tourism" in the region of Lazio/Province of Rome. 

Olisin valmis tekemään lopputyön mistä tahansa business-aiheesta (mielellään aihepiireistä Ruoka/ruokakulttuuri tai Italia tai ulkosuomalaiset tai matkailu tai kansainväliset suhteet) jos joku keksii mulle asiakkaan joka haluaa konsultointia/selvitystä johonkin noin 10 000 sanan verran. 

Tehtävänanto on ainoa vaatimus - tämä ei siis vaadi yritykseltä kummempia ponnistuksia. Tietysti yhteydenpito/materiaalit toivottavia. 

Oisko täällä olemisessa jotain positiivista? Luomuruoka on ainakin halvempaa kuin Suomessa ja peruselintarvikkeissa valikoimaa enemmän kuin Italiassa. 

Mutta se taiskin sit olla siinä. 

Mun uusi herkkuni on kauppaketju Albert Heijnin oma punamarjainen luomurahka. Nannaa. 

Filippo tulee tänne 4. yön päästä viettämään mun syntymäpäivä-viikonloppua.  <3

PS. Brysseliläinen - varaudu paniikkipurkaukseen. <3