Our Wedding - part 1. The Ceremony

8 giugno 2012 - 8. kesäkuuta 2012

Kahdeksan yhteisen vuoden jalkeen menimme naimisiin siviilivihkimisella kotikaupungissamme Roomassa. 

Halusimme pienen ja intiimin tilaisuuden (alunperin suunnitelmissa oli karata Vegasiin.. ) hyvin epaitalialaiseen tapaan. Koska saimme paivamaaran varattua hyvin myohaan ja sen takia Suomesta vieraita paasi hyvin rajoitetusti, oli vieraat rajoitettu myos taalta paasta minimiin. Halusimme omannakoisemme juhlan ja sen saimme. Kiitos kaikille osallistujille ja niille kovin monille ketka meita muistivat myos kauempaa. 

Ensi kesana on tarkoitus juhlia viela Suomessa avioliiton siunauksen yhteydessa. Tassa juhlapaivamme ensimmainen osuus: Vihkiminen. 

Aamu alkoi todistajani Alessandran ja Julian kanssa Roma Aeterna hotellilta. Kavimme aamupalalla (kamomilla-teeta ja ananasta) ja sain kuin sainkin sen jalkeen meikkailtua lievasta pahoinvoinnista huolimatta. Olin huonosti nukutun yön jälkeen ihan todella hermostunut, mutta kun Julia sai orastavan hiuskatastrofin pelastettua niin valmistautumiset sujuivat kohtuullisen hyvin. En halunnut tyypillista hääpukua ja meinasinkin hankkia vihkimiseen tunikatyyppisen valkoisen kesämekon, mutta onnistuin kuitenkin loytamaan haluamani "60's inspired" ns. vintage-tyyppisen puvun ASOSin verkkokaupasta. Kavi tuuri ja tykkasin mekosta kovasti. 

Hotellilta siirryimme vihkimispaikalle, joka oli 

Complesso Vignola Mattei ex.chiesa di S. Maria in Tempulo 
(Terme di Caracalla) 

Ylävasemmalla olen mamin kanssa, alavasemmalla Riccardo, Filippo ja Matteo. Alaoikeilla miä ja iskä. 

Jo aamusta oli ihan hirveän kuuma (paalle +30c), mutta päivä oli onneksi tosiaan alusta loppuun kaunis ja aurinkoinen. Paperijutuissa oli kestänyt niin kauan, että kun kuulutukset oli viimein julkaistu, saatiin vihkimisaika varattua vasta paria viikkoa ennen varsinaista vihkimispäivää. Tästä huolimatta sain paikalle onneksi Suomesta äitini miehensä kera, pikkuveljeni Antin ja Oton, äitini pikkusiskon Tuulin, ja vielä iskän. 

Alavasemmalla mina ja Filipon pikkuveli Edoardo -
Alaoikealla mina ja veljeni Otto ja Antti

Rooman kaupunki tarjoaa kaksi mahdollista paikkaa siviilivihkimiseen ja tama on niista toinen. Juhlatunnelma oli saatu mahtavasti järkättyä vaikka häitä oli bookattu puolen tunnin välein. Meilla vihkimisaika oli 10:30. Täman ex-kirkon sisäänkäynti ja ulostulo olivat niin, että en edes törmännyt edellisiin häävieraisiin vaikka mekin saavuttiin paikalle puoli tuntia ennen varattua vihkimisaikaa. Näin vihkimispaikan sisältä ensimmäistä kertaa kun menin iskän kanssa viimeisinä sisään ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, tosi juhlava ja kiva sali. 

Vihkiminen alkoi silla etta meille luettiin Italian siviililaista pari artikkelia aviopuolisoiden valisista velvoitteista ja oikeuksista. Sen jàlkeen samantien oli jo Tahdotko-kysymysten vuoro. Jànnittyneet todistajatkin joutuivat vastailemaan ja innokkaana myòs koko sali vahvisti kuulleensa lupaukset ;) 

Vihkiminen sujui nopeasti, ja oli oikein tunnelmallinen. En ehtinyt itkemäänkään, kun hymyilytti hirveästi kun vihkijä ilmeisesti luuli, että mun toiset nimet "Aili Maria" tarkoittaa Hail Maryä ja lausui sen toistumiseen Haili Mariana .... :D

Lopuksi sormusten vaihdot ja loppusanat. Seremonia kesti kokonaisuudessaan about 15- 20 minuuttia, eli ei minkààn pitkàn kaavan mukainen. Lopuksi jààtiin vielà hetkeksi ottamaan sisàlle kuvia, kun osa vieraista meni jo ulos odottelemaan. 

Me ja läheisiä
Vasemmalta: Aarne, T. äiti, A. iskä, Giulia-anoppi, myö, Claudio-appi kera Danielan, pikkuveli-Edoardo ja nonna-Antonietta

Vasemmalta: Minä ja Livia, Filippo ja todistajani Alessandra, Julia ja minä

Kun astuimme ovista vastavihittyinä, vieraat olivat jo ulkona odottamassa ja jouduimme yllättäen riisipommituksen uhreiksi. Tästä huolehtivat sulhon vanhat ystävät ja pikkuveli. 

Siitä kun toivuimme niin kuvia otettiin vielä siinä pihalla, ennenkuin vieraat lähtivät kukin milläkin kyydillä kohti pohjois-Roomaa ja meidän lounaspaikkaa. 

Yläoikealle: Anoppi ja minä - 
Alavasemmalla: Edoardo ja Alessandra "i testimoni" eli todistajat

Hääraportti jatkuu seuraavassa osassa (vol.2) : The Reception..


Kuvat ovat lähes kaikki Julian kamerasta! 

Kesäiltana kerran

Launtai iltana olimme juhlimassa vanhan ystävän syntymäpäivää.

Ystäviä, kavereita ja tuttuja. Paljon hauskoja ihmisiä ja paljon naurua.  

Mahtava tapa viettää kesäiltaa ja irrota hetkeksi arjesta. 

“The best way to appreciate your job is to imagine yourself without one.”

Kuluneella viikolla olen ollut töissä ihan poikki.  Olen tehnyt tuskastuttavia ja turhalta tuntuvia paperitöitä. Tärkeitä käännöksiä. Itkenyt pomon ilkeälle mailille. Kuunnellut työkavereiden huolia laitoksen tilasta, sopimusten jatkumisesta, organisaatiosta. Olen jakanut näitä huolia. 


Kuluneella viikolla olen ihan liian monta kertaa ja monessa yhteydessä kuullut kuinka Etelä-Euroopassa ei tehdä töitä, ei makseta veroja eikä varsinkaan muuta kun koiteta huijata muilta rahoja. 

 Olen onnellisessa asemassa. Minulla on töitä. Työpaikkani on valtion yliopisto ja minulla on määrä-aikainen sopimus.  Vielä marraskuun loppuun. 

Kulutan työmatkoihini päivittäin vähintään 2 tuntia. Jos on hyvä tuuri. Jos juna- ja metrovuoroja ei ole peruttu eivätkä ne ole myöhässä. Olen onnellisessa asemassa. 

Suurin osa työkavereistani tulee vuosi toisensa jälkeen vielä paljon kauempaa töihin. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Roomassa on ihan hirveän kallis asua ja töitä ei ole helppo löytää.  

Bruttopalkkani on alle 1500 e kuukaudessa ja siitä maksan veroja yli 40 prosenttia. Jokainen voi siitä laskeskella, että paljonko jää käteen. Ei paljon. 

Ei mulla tästä muuta. 

Tänään on kuitenkin onneksi lauantai, enkä vietä montaa tuntia julkisissa, kuuntele työkaverien ja opiskelijoiden valitusta, tai tuskaile jotain muuta. 


Tänään nukuin pitkään. Join aamukahvit omalla partsilla ja nyt vähän vaan ihmettelen, että mitäs tänään jaksaiskaan muuta keksiä.  Nautiskella vähän auringosta, sulkea silmät ja haaveilla siitä kun elokuussa tämä laitos menee kiinni ja meillä on loma. 

Kiitokset Pietarille ja Paavalille

Tänään juhlitaan Rooman suojelupyhimyksiä, Pietaria ja Paavalia  (S. Pietro e Paolo)  joten meille se tarkoittaa pitkää viikonloppua ja perjantain aloittamista amerikkalaisilla pannukakuilla.  Tänään juhlitaan myös pikkuveli Edoardon syntymäpäiviä. 

Tänään on taas kuuma ja lämpöä on luvassa jatkossakin. Nautin tästä suuresti silloin kun voin vapaasti valita tekemiseni. Pikkasen olen jopa saanut pisamia. Meidän chilitkin ovat partsilla vaihtaneet väriä ja alkavat olla jo aika lähellä lopullista kirkkaanpunaista.  Nää hauskat chilithän kasvoivat vasta toukokuussa; ensin reipasta vauhtia vihreiksi ja sitten muuttuivat vielä ihan mustiksikin ennen viimeisintä punakuosia. 

Chilit kesäkuun puolivälissä... 

Chilit kesäkuun lopussa 

Meillä on parveketuotteiden kasvun seuraamisen lisäksi nautittu mm. siitä, että voi nostaa jalat ylös ja korkata kylmän juoman kun häälahjaksi saatu, ja Robbieksi nimetty, iRobot pyörii ympäri siivoilemassa meillä. Heh, viihdettä kotiisi. 


Töissä on vieläkin aika runsaasti hommaa, toivottavasti heinäkuussa vähän rauhottuu. 
Alle kuukausi kuitenkin lomaan ja meidän Etelä-Italian touriin.  

Summer Feeling

Ensimmàiset kaksi viikkoa rouvailua tulevat huomenna tàyteen. Ei ole mikààn varsinaisesti muuttunut, mutta aika kivaahan tàà avioelàmà kieltàmàttà on.  Mitààn hààmatkaa tai lomaahan me ei nyt samantien pidetty, vaan lomaillaan sitten vasta elokuun puolella kun toimistot kiinni. Kohta pitàisi ruveta varailemaan jotain majoituksia meidàn kovasti suunnittelemalle Etelà-Italian kiertomatkalle. 

Viime viikolla kàvin Julian luona lounaalla ja sain ihania kuvia meidàn juhlista.  Nyt pitàà vielà vàhàn jàrjestellà kuvia ja muuta, mutta hààpostaus on tosiaan tyòn alla. 

Kesà on tààllà ihan tàysillà kàynnissà ja toimistolla kòkkiminen rassaa kun ulkona on 35 astetta làmmintà.  Lauantaina kàytiin pikaisesti Bracciano-jàrvellà vàhàn meiltà pohjoiseen, haluan ehdottomasti sinne uusintakàynnille ja syòmààn jonnekin kivaan paikkaan.  

 Anguillara Sabazia - Lago di Bracciano

Vaikka kuumuudesta tykkàànkin, on tàà hikisyys se mità en jaksa. Kun keskiviikkona oli alkukesàn kuumin pàivà ja mittarissa oli làhemmàs 40 plus-astetta, eivàt ilmastoinnit tietenkààn toimineet tyòmatkajunassani. Kun vielà uudemmista junista oli kyse, ikkunoitakaan ei saanut auki, joten matkat ees taas tàysissà junissa olivat lievàsti sanottuna ahdistavat. Ilmaa olisi voinut veitsellà leikata. Ei se kuumuus mutta se haju. 

Lisàksi tunnen itseni elàkelàiseksi kun olen niin jumissa kun meillà on òisin ilmastointi pààllà. No mutta onneksi on ilmastointi, ilman sità ei pystyttàisi edes nukkumaan. 

 Anguillara Sabazia -Lago di Bracciano

Tòissà menee aika vaihtelevasti. Paljon on hommaa, ja paljon on itsestà riippumattomia harmeja ja vastoinkàymisià jotka aika tasaisesti ottavat pààhàn. Koska haluan pitàà tyòni jatkossakin, en nyt ala avautumaan millààn kielellà tàmàn laitoksen toiminnasta tai Italialaisesta julkishallinnosta nàin yleisestikààn. Tàytyy sanoa, ettà aika moni ahkera suomalainen saattais olla aika ihmeissààn jos joutuis tànne keskelle... Valitettavasti yksilòn mahdollisuus vaikuttaa yritystason organisointiin on aika mitàtòn. 

 Anguillara Sabazia - Lago di Bracciano

Huomenna on taas lakko ja julkiset ei kulje. Joku hyòty siis tàstà munkin riisto, eiku projektisopimuksesta; Kun on vaan hommia (jotka ei millààn lopu) mutta ei ole pakollisia tyòaikoja eikà siis tyòtunteja, niin voin rauhassa tehdà huomisen etànà. 

Vaikka en ole yhtààn juhannusihminen odotan huomista innolla! ♥ Julia tulee nimittàin meille huomenna viettàmààn mun kanssa juhannusta ja suunnittelen jo innolla menua. ;)

We got married

"My Beloved Is Mine and I Am His"

08 - 06- 2012

Mr. & Mrs. Rocchi parkkipaikalla

Kunnollinen hääpostaus tulossa kun saan kuvia kunnolla käsiini. 

Tàssà kuitenkin pieni vilkaisu meidàn hààpàivààn!

Suomi meillä kotona

Sain arkitehdiltä pari viikkoa sitten hauskan ulkosuomalaisille suunnatun haasteen kotoa löytyvien suomalaisten esineiden esittelystä. Ensin ajattelin, että eihän meillä nyt muuta ole kun Iittalan astioita, mutta kummasti suomalaisia juttuja alkoi kotoa löytyä kun vähän mietti. Haastan kaikki halukkaat osallistujat esittelemään Suomi-juttujaan. Ciacy, oletko jo saanut haasteen vastaan?

1. Muumitaulu 

Vessan ovessa roikkuvat muumityypit

2. Pilkkukannu

 3. Suomi-linkkuveitsi

4. Kirjoja ja lehtiä 

Lahjatilauksena tulee meille Kodin kuvalehti kotiin -
lisàksi mulla on kasoittain uusia MeNaisia ja pari hyllyà suomalaisia kirjoja

5. Ruokaa ja astioita

Ruisleipàà, Turun sinappia, puolukkahilloa, salmiakkia -
Iittalan, Arabian ja Pentikin astioita

6. Pyyhkeitä ja vaatteita

Luhta-pyyhkeità, muumi-pyyhkeità, mummon tekemià villasukkia, Marimekon paitoja. etc

7. Maustesirottimet

Suomesta asti on raahattu myòs sormisuolaa, joten miksei sirottimia

8. Pentikin lasit

"Mul on vaa sellanen toive et mä haluun juoda bissee. Sen lisäks mä voin juoda mitä vaa." ♥ Laura  

..ja kyllà, haluan saada tuotua tànne myòs ne ulkosuomalaisten vakiot: valurautapannun ja fiskarsit!