Paluu arkeen

Roomassa on törkeän kuuma (nyt mittarissa +38c) ja kaikki normaalit ihmiset lomillaan vielä ainakin tän viikon. 

Filippo on töissä, ja nyt kun voisin siivoilun ja kaupassakäynnin lisäksi vaan "lomailla" kun ei sen suurempaa murhetta eikä huolta oo, niin stressailen töistä ja olemattomista koulujutuista.

Olen lähettänyt eri CV-versioita varmaan yli 30 puljuun, mutta kuten todettu, kaikki ovat elokuussa lomilla ja missään ei tapahdu mitään.

Suurimmat odotukset mulla on kuitenkin duunista, josta kuulin vanhojen työkavereiden kautta. 

Yliopiston teknillinen tiedekunta etsi vuoden pestiin "consulenza esterna" eli ulkopuolista konsulenttia käytännössä auttamaan ulkomaalaisia opiskelijoita ja hoitamaan niitten rekisteröimisiä ja muuta. (Tiedekunnalla on yliopiston ainoat kokonaan englanninkieliset maisteriohjelmat eikä mitään takuita admin-henkilökunnasta joka puhuis englantia)

Duuni olis pitkältikin ihan samaa mitä tein yliopistolla aiemminkin, toimiston sijainti vaan vaihtuis (JA SAISIN PALKKAA!) 

Haku loppui heinäkuussa ja sain viime viikolla kirjeen, että mulla on haastattelu 6. syyskuuta. 

(ensimmäinen kirje, joka on osoitettu Dottoressalle :D ) Valinta tapahtuu siis todistuksien ym  (20pistettä) ja haastattelun (colloquio - 20pistettä) perusteella.

Haastattelutilanteessa tulee olemaan ainakin joku mun vanha pomo.. Toisaalta tosi jees, mutta tiedän että sinne on hakemassa ainakin 2 muuta ketä meillä on ollu aiemmin töissä. 

Pahimmassa tapauksessa mokaan sen haastattelun, en saa duunia ja poltan muutki suhteeni siinä samalla. 

Parhaassakin scenariossa saan duunin, mutta työt alkaa lokakuun alussa ja nään jotain rahoja ehkä joskus marraskuun alussa. Siihen asti jos on ilman rahaa niin alkaa itse kutakin vähän itkettää. Ei nimittäin riitä toimistolaisen palkka kahden aikuisen elättämiseen Roomassa - eikä varsinkaan meidän larger than life-syömätottumuksilla. 

Sitten tässä nyt lisäksi on kaikenlaista arpomista, että pitäiskö samantien jatkaa opintoja yliopistolla.. ja jos, niin mitä. Pitäis ettiä vanhoja todistuksia ja käännättää ja hankkia dichierazione di valore niihin. ymym.
Sitten kun ei kuitenkaan ole ihan varma, että haluanko minä nyt yhtään mitään opiskelemaan tähän perään.

Vielä reilu kuukausi kuitenkin aikaa siihen kun lähdemme käväisemään Helsingissä juhlimaan mun valmistujaisia (vol. 2) ja vielä reilumpi kuukausi siihen kun mahdolliset työt alkaisivat. 

Että mitäs tässä kehittelis?- terveellisempää elämää, opiskelisi kielioppia (buuh, joskushan se on tehtävä) ja mitäs sitte?