Torstai-iltana kàvimme syòmàssà Filon isàn, Danielan ja Dodon kanssa Frascatin pikkukaupungissa, joka on tunnettu làhinnà valkoviinistààn. Kaupunki oli yllàttàvàn nàtti ja siellà kàyn varmasti miellàni uudestaankin, mutta ravintola Cacciani, jota oli kovasti kehuttu oli aikamoinen pettymys. Upealla paikalla sijaiseva hotelli&ravintola, oli kaikenkaikkiaan keskinkertainen. Mielestàni ravintola ei toimi, jos maisema pàihittàà ruoan 10-0. Bongattiin kuitenkin "ruokajulkkis" kun viereisessà pòydàssà oli ruokailemassa Gambero Rosso-kanavan Francesca Barberini.
Perjantaina pidettiin leffamaratonia kun F. pààsi tòistà, ja katsottiin mm. hupailu "Oggi Sposi", joka kertoo siis neljàstà parista ja heidàn hààvalmisteluistaan. Yllàttàvàn hauska, ja pojatkin tykkàs. Suosittelen.
Mutta onneksi on àiti, joka osaa aina auttaa.. ja tàti, joka kutsui kodittoman kotiinsa.. ja ihania ystàvià, jotka osaavat sanoa ne oikeat sanat kun niità tarvitaan.
Vàlillà kuitenkin tuntuu ettà happi loppuu.
Lauantaina nukuttiin yli puoleen pàivààn, ja làhdettiin sitten pitkàksi iltapàivàksi Ostia Anticaan. Minulle kàynti oli ensimmàinen, ja tykkàsin kyllà kovasti.
Kyseessà on siis "ulkoilmamuseo", antiikin aikainen satamakaupunki Rooman lounaispuolella. Raunioista on kaivettu esille vasta 2/3 ja nytkin siellà oli runsaasti arkeologeja tutkimassa. 
Sunnuntaina ja eilen tunnelmat on vaihdellu erittàin hyvistà, erittàin huonoihin. Vàlillà tuntuu ettà "hei àkkiàhàn tàà menee, ihanaa pààstà Suomeen ja Hollantiin vàlillà ja nàhdà ystàvià ja perhettà, ja ihan just kohta valmistun ja koko ajanhan pààsen tànne " ja sitten kuitenkin.. rupeaa leuka vàpàttàmààn, ettà mità v-ttua, en kestà enkà jaksa enàà minkàànlaista matkalaukkuelàmàà ja jààn tànne heti ja minnekààn tarvi enàà mennà. Io non ce la faccio senza te.
Mutta onneksi on àiti, joka osaa aina auttaa.. ja tàti, joka kutsui kodittoman kotiinsa.. ja ihania ystàvià, jotka osaavat sanoa ne oikeat sanat kun niità tarvitaan.
Vàlillà kuitenkin tuntuu ettà happi loppuu.
En oo viel kattonu Oggi sposi, mut non ditelo alla sposa on must tosi hyvä, pistää aina vihaks ne aviomiehet : DDD...
RispondiEliminaMustakin tuntuu, että happi loppuu. Sä pystyt siihen, oot jo niin pitkällä :). Kaikkee hyvää!
-Tanja täältä pohjois-Italiasta
Kiitos <3
RispondiEliminaNyt on pakko tulla kommentoimaan ja kiittämään blogista joka nostaa monia ihania muistoja ja tunteita pintaan. Itse asuin Roomassa vuonna 2003 ja se on musta maailman kaunein kaupunki! Arjessa toki kaoottinen mutta aivan upea silti. Mulla myös italialainen mies mutta meidän suunnitelmissa ainakin toistaiseksi asua Hesassa. Onneksi anoppia pääsee katsomaan Roomaan niin usein kun haluaa :) Kattelen täällä tippa linssissä aina sun ihania aurinkoisia kuvia uskomattomista historiallisista paikoista, ruoasta ja kaikesta, upeeta.. Ja erittäin kiitollisena kirjoitan aina heti ylös suosittelemasi leffat, se kun helpottaa Italia-ikävää edes pikkasen. Enemmänkin vinkkejä otetaan vastaan :)
RispondiEliminaSe mikä blogin rivien välistä paistaa on teidän kahden mieletön yhteys ja sitoutuminen toisiinne, joten tulette varmasti selviimään myös tulevasta vuodesta kaikkine muutoksineen! Tsemppiä!
Tuntuu näin suomalaisittain hassulta ehdotukselta, mutta jos ikinä olet/te majapaikkaa vailla Helsingissä niin mun ovet on aina avoinna ja osaan tehä hyvää katkarapupastaa ;)
Baci, Jossu&Stefano
Sinua odottavat blogissani prenikka ja haaste!
RispondiEliminaMademoiselle,
RispondiEliminamyös minä jaoin aiemmin ihan saman prenikan, joten parempi olisi jakaa seitsemän totuutta, tai 2 ulkosuomalaisbloggaria harmistuu ;)
Jossu,
RispondiEliminaItkettävän ihana kommentointi ja palaute! KIITOS <3 Tuli nimittäin just osuvaan aikaan :')
Tällä jaksaa taas!
..ja ehdottomasti, katkarapupastaa on toki päästävä joskus maistelemaan :)
un bacione!!
Arkitehti ja Stazzy,
kiitoksella vastaanotettu, ja laitettu eteenpäin.