Huomenta Rooma - I'M BACK!

Buongiorno Roma

Kuten ruokablogia seuraavat ovat ehkä jo ehtineet huomaamaan, sain viime torstaina päätökseen ruokakulttuuriopintoni yliopistolla. Kuten aiemmin oli luvattu, kun lopputyö on kerran väännetty valmiiksi, palailen tänne bloggailemaan vähän ahkerammin. 

Pääsin viimein hoitamaan yhtä pidemmän aikaa roikkunutta käytännön asiaa. Perjantaina olin liikkellä ihan törkeän varhain. Menin F:n kyydillä keskustaan niin, että olisin valmiina paikalla kun municipio* ykkösen toimistot avautuvat. (*Maistraattia vastaava)

Tarkoitus oli VIIMEIN käydä hankkimassa meille monikielinen avioliittotodistus.. eihän häistäkään ole kuin kohta 2 vuotta. 

Ehdin rauhassa kahvitella campo de' fiorilla ennen toimiston avautumista.. ja siitä huolimatta olin ovien edessä jo noin puolisen tuntia etukäteen jonossa ...noin kuudenkymmenen muun ihmisen kanssa. 

Kuin ihmeen kaupassa sain kuitenkin parissa tunnissa lappusen käteeni ja siitä matka jatkui kohti prefetturaa. Todistus ei nimittäin kelpaa sellaisenaan, vaan se täytyy tietenkin virallistaa ja siihen pitää hankkia apostilla. Apostillaa ei kuitenkaan saa samasta paikasta kuin todistusta. Meinasi väsymys iskeä kun sain seuraavalla toimistolla vuoronumeron 185. Siinä vaiheessa aamupäivää oltiin menossa numerossa 63.  (Oikeastaan huokaisin helpotuksesta, koska jos numerot olisi jo ollu kaikki jaettu, virallistaminen olisi jäänyt toiseen kertaan.) 

Toimisto on todella ahdas ja ilman ikkunoita, joten se pari tuntinen kului TODELLA hitaasti. Niiden parin virkailijan kunniaksi on sanottava, että nopeasti ne pojat paukuttivat niitä apostilloja ja muita papereihin. (Toimintaa kyllä myös nopeutti se, että ainakin kolmasosa jonottajista oli väärässä toimistossa ja heihin ei siis kulunut sen kummemmin aikaa) 

Mutta jonotukseni palkittiin, sain viimein meille virallistetun monikielisen avioliittotodistuksen eli kohta ollaan virallisesti naimisissa myös Suomessa!

Lähden tätä ja paria muuta asiaa hoitamaan Suomeen nyt alkuviikosta. Kiva päästä lyhyeksikin aikaa käväisemään. 

Viimeistään sitten palatessani lisää. Tarkoitus onkin huhtitoukokuussa vain nauttia Rooman keväästä, ennen uusia tuulia. 

Rise and shine 

Aamuinen campo de' fiori

Kohti kevättä ja valoa

Syksy oli raskas ja väsyttävä. Ei oikeastaan ollut mitään mistä olisin tänne puolelle halunnut tai ehtinyt päivittää. Ruokabloginkin päivittäminen jäi hiukka niukemalle, mutta jotain aktiviteettia sillä puolella kuitenkin.

Riemukseni se loputtoman pitkältä tuntunut vuosi 2013 nyt kuitenkin viimein loppui. Kevättä kohti mennään ja silleen. 

Opiskelussa on omat haasteensa. Vaikka aihe on erittäin mieluinen, on mulle sen tekstin pakertaminen italiaksi aika tuskallista ja kovan työn takana. Se lopputyö on nyt kuitenkin saatava tehtyä ja läpi maaliskuuksi. 

F. on kuitenkin ollut aivan järjettömän suureksi tueksi kaikessa, varsinkin sen hirveän kesän ja syksyn kestäneen työputkensa jälkeen. Meillä on ollut ihanaa vaikka muuten olisi ollutkin kaikenlaista typerää ja ankeaa. Onneksi. 

En siis ole hävinnyt minnekään, Roomassa ollaan ja elellään. Päivä kerrallaan. Virkistyn viimeistään siinä vaihessa kun saan laitettua eteenpäin ja käsistäni pois ton lopputyön. 

Aurinkoista kevättalvea toivottelen kaikille täältä Roomasta! 

Baci da Roma

Kesän viimeinen pihajuhla

 Pari viikkoa sitten vietettiin tyttöporukalla kesän viimeistä pihajuhlaa meidän etupihalla ja terassilla. Kansainvälisellä porukalla oli oikein hauskaa kun edustusta oli isäntämaan lisäksi Brasiliasta, Saksasta ja tietty Suomesta. Ihana kielien sekamelska vaikka yhteisenä kielenä kaikilla olikin italia. Pizzaa, grilliruokaa, skumppaa ja pakollisena lisänä caipirinhat, kun vietimme samalla Brasilian itsenäisyyspäivää. 

Oli tosi virkistävää olla ihan tyttöporukalla. Tuntuu, että Italiassa (ja varsinkin mun omissa porukoissa) kaikki tehdään pariskuntina tai muuten sekaporukassa. Tätä mun tunnetta tietty vahvistaa se, että meidän yhteiset ystävät on pääosin miespuolisia, jotka tuovat tyttöystävät mukanaan. 

Ehdottomasti kaipaan tätä lisää, ja aperitivo-treffejä onkin jo sovittu tyttöporukalla. 

Vaikka oltiinkin jo reippaasti syyskuun puolella, oli toi lauantai-iltapäivä myöskin todella kuuma ja hikinen, varsinkin grillatessa, joten kylmät juomat tekivät kauppansa.

Jälkkärinä nautittiin Rooman parasta tuhatlehti-leivoskakkua, jonka ihana Fabiana oli tuonut mukanaan. 

Melkeen sukua julkkikselle ;)

Madonna ravintolan edustalla - Italian Vanity Fair 

Madonna, mun suursuosikkini pennusta asti, oli eilen illalla syömässä tyttärensä kanssa Trasteveressä, Antica Pesa ravintolassa. Ravintolassa missä Filippo on töissä!!

Mun mies on tavannu Madonnan ja laittanu sille ruokaa!!! 

On se kuulemma törkeän makea livenä(kin) ;)

Tukehdun!! :D :D 

EDIT: Discovery Channel klippiä tästä ravintolasta -

Etenee etenee, ainakin ajatuksen tasolla

Elokuu on edennyt todella arkisesti ja lähes huomaamatta. Kaikki meidän tutut ja Filipon perhe on tietysti lomilla ja jossain merenrannalla, niinkuin koko Italia nyt elokuussa. Filippo on aina vaan töissä ja minä kotona, eli sen suhteen ei muutosta. 

Sain lopputyöhön ehdotelman tehtyä ja teen sen nyt yrityksen antamasta aiheesta, eli roomalaisten reseptien ja ruokakulttuurijuttujen säilyttäminen. Käyn nyt läpi valtavaa määrää noita materiaaleja aiheesta ja listaan noita reseptejä exceliin. Ehkä sitten syyskuun puolella varsinaista kirjotushommaa (joka ei yllättäen kiehdo yhtään) 

Tuotan tosi huonosti tekstiä millään kielellä, mut akateeminen italia, HAH! Kuka tulee mulle italiaksi naputtamaan ton projektin? 

Oon ehtiny kuitenkin lukea Veran kirjaa uudehkolla samsungin padilla
(sekä pad että kirja ihania!)

Noh on tässä nyt ollut kivojakin juttuja. Ehdin nähdä alkukuusta Juliaa pitkästä aikaa ja mun opiskelukaveri Leticiaa. Brassi Leticia tutustutti mut yhteen toiseen ihanaan brassityttöön, jolla on myös roomalainen aviomies ja meillä oli superhauska ilta ravintolassa ja heti perään toinen ilta meillä, kun tytöt kerkesivät meillä asti käydä ennen lomille lähtöä.

Valitettavasti samaisena viikonloppuna onnistuin pimeässä naksauttamaan nilkkani ihan törkeän kipeästi (astuin katukiveykseltä ohi) ja olin sen takia pari päivää kinttu pystyssä. Onneksi vaikuttaa siltä ettei mitään mennyt isommin rikki kun tää alkaa kuitenkin nyt jo olla ihan kunnossa. 

Valikointiprosessi - mitkä jätskit kenenkin kippoon.. 

Ferragosto-torstaina Marco ja Livia olivat meillä viettämässä iltaa ja oli taas tosi kivaa. Törkeän paljon tehtiin ruokaa ja törkeän paljon syötiin, mutta se nyt on vakio. 

On ihanaa, että on semmosia pitkäaikaisia ystäviä täällä, joiden kanssa on yhdessä kasvettu aikuisiksi tän viimisen yhdeksän vuoden aikana. Semmosessa seurassa voi unohtaa olevansa aina vaan mamu. 

kun meillä on pizzaa sen verran usein niin nääkin jää laittamatta tonne ruokablogin puolelle.. 

Koitan saada tonne ruokablogin puolelle väsättyä semmosen kattavahkon selvityksen tosta mun lopputyöprojektista. Samalla saan sitäkin vähän edistettyä ja ehkä omatkin ajatukset hiukka selkenee. 

Summer will have its flies...

Ciao a tutti ja kuumat kesäterveiset Roomasta hiukan nuupahtaneelta bloggaajalta!

 "Do what we can, summer will have its flies..."

Heinäkuu lähestyy loppuaan mutta kuumimmat ajat on meillä todennäköisesti vielä edessäpäin. Kiitän onneani siitä, että meillä sentään on ilmastointi kotona, vaikka yleensä pidämmekin sitä päällä vain öisin tai jos kuumuus käy liian tuskalliseksi.

Yleensä kaikilla on Italiassa viimeistään elokuussa kesälomat ja viime aikojen vakiokysymys onkin ollut, että "mitä meinaatte tehdä tänä kesänä?"  Saan tietysti osanottoja ja pahoitteluita kysyjän kuullessa, että olemme jumissa Roomassa vielä vähintään syyskuun loppuun. Siis siihen asti kun Filipon ensimmäinen työpätkä ravintolassa päättyy. 

Syyskuun loppuun asti Filippo on töissä 6 päivää ja 60h per viikko, maanantaista lauantaihin kaikki illat 14:30 - 00:30. Ihan helvetin raskasta tietysti sille, joka joutuu niitä pitkiä päiviä painamaan kuumassa keittiössä, mutta ei ihan hirveän hauskaa täällä kotonakaan. Paljon kokemusta ja paljon vastuuta, joten koitetaan ottaa positiivisesti vaikka ei kovin helppoa olekaan. 

Analisi sensoriale
- aistinvaraisessa analyysissä oliiviöljy ja punaviini

Minulla on koko kesän opiskelut käynnissä, vaikka lähipäiviä ei elokuussa ole ollenkaan. Kurssimodulit ovat olleet mielenkiintoisia ja aika haastaviakin osaltaan. Alun historia ja sosiologia juttujen jälkeen oli pitkästi ravitsemustietoa (aika tylsien mut tarpeellisten ravintoarvojuttujen lisäksi esim. välimeren ruokavaliosta) ja sen jälkeen turismista aika laajasti monelta eri kantilta. Aistinvaraisesta analyysistä, jota käytetään esim. tuotekehittelyssä, oli erikseen luento (huom kuva) mutta ne oli aika tuttuja juttuja tietty jo sommelier-kurssilta.  Yllättäenkin yksi mun lemppariluennoista on ollu  liikkenjohtamiseen liittynyt luento (jee, en ole parissa vuodessa unohtanut Kotlerin "viisauksia") ja on ollut tosi hauskaakin oppia noita supply chain management ja muita juttuja italiaksi. 

Tällä viikolla julkaistaan taas uudet kurssimateriaalit ja sen lisäksi mulla pitäisi olla tehokkaasti jo työn alla lopputyöprojekti. Minulla on tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa - ensimmäinen on yrityksen ehdottama ja todella mielenkiintoinen projekti liittyen roomalaisen ruokakulttuurin säilyttämiseen, ja toinen olisi hyvin erilainen business plan-mallinen lopputyö, pienen ravintola-aktiviteetin avaamisesta pohjois-Roomassa. 

Minulla on tätä ensimmäistä vaihtoehtoa koskien tapaaminen ensiviikolla ja koitan saada siihen mennessä jotain kunnollista suunnitelmaa paperille. Molemmat aiheet kiinnostavat minua todella paljon, ensimmäinen ehkä teemana jopa enemmän, mutta tästä liiketoimintasuunnitelman kasaamisesta olisi meille ehkä suurempaa käytännön hyötyä. 

Näitten koulujuttujen lisäksi en oikein jaksa muusta tällä hetkellä stressata vaikka varmaan pitäisi. Tuntuu, että mulla on elämässä joku tasainen vakio vastoinkäymisiä ja surkeuksia, että ei vaan vahingossa kävisi liian helpoksi. Mulle olisi liiankin helppoa jäädä roikkumaan omaan ankeuteeni, mutta koitan muistaa, että elämä on mitä on ja tuskin helppoa kenelläkään. "Ei enempää kuin jaksaa kantaa" ja näillä eteenpäin. 

 Olen kuitenkin koittanut nauttia lähipiirin ihanista uutisista, rakkaat ystävämme saivat tällä viikolla kauniin ja terveen tyttölapsen, ja eräs vanha ja erittäin armas ystäväni on menossa lauantaina naimisiin. En valitettavasti pääse häihin juhlimaan ystäväni elämän ehkä tärkeintä päivää, enkä suloista vauvaa livenä vielä kohtaamaan, mutta olette mulla ystävät rakkaat mielessä jatkuvasti ja teitä kaipaan!

Loppuun linkki parinvuodentakaiseen klubihittiin, jota soitettiin ainakin Roomassa ihan jatkuvasti - Pompo nelle casse - ja joka vieläkin on erittäin tarttuva jumputus vaikken tän tyyppistä musiikkia sen kummemmin harrasta. [-- youtube ei suostu sitä suoraan täällä näyttämään] 

Power Francers and D-Bag - "Pompo nelle Casse"

Maalaismaisemaa

Reilu viikko sitten kun Julia oli meillä käymässä, päätimme lähteä pienelle alkuiltakävelylle lähiympäristöön. Lähdimme meiltä siis hiippailemaan ihan tähän lähelle, nyt vain eri suuntaan kuin minne normaalisti lähden.

Asumme siis n. 10 kilometrin päässä Rooman keskustasta ja tässä on siis kaikki palvelut: kaupat, koulut, postit ja pankit.. Mutta kun lähtee tänne meidän kotitielle ja omakotitaloalueelle, siirtyy samantien maalaisidylliin. 

(vrt. Itä-Helsinki on kauempana, mutta valittavan paljon parempien yhteyksien päässä Helsingin keskustasta)

Tässä pari kuvaa tästä maalaisidyllistä joka on meiltä ihan parin askeleen päässä.