Torstai-iltana kàvimme syòmàssà Filon isàn, Danielan ja Dodon kanssa Frascatin pikkukaupungissa, joka on tunnettu làhinnà valkoviinistààn. Kaupunki oli yllàttàvàn nàtti ja siellà kàyn varmasti miellàni uudestaankin, mutta ravintola Cacciani, jota oli kovasti kehuttu oli aikamoinen pettymys. Upealla paikalla sijaiseva hotelli&ravintola, oli kaikenkaikkiaan keskinkertainen. Mielestàni ravintola ei toimi, jos maisema pàihittàà ruoan 10-0. Bongattiin kuitenkin "ruokajulkkis" kun viereisessà pòydàssà oli ruokailemassa Gambero Rosso-kanavan Francesca Barberini.
Perjantaina pidettiin leffamaratonia kun F. pààsi tòistà, ja katsottiin mm. hupailu "Oggi Sposi", joka kertoo siis neljàstà parista ja heidàn hààvalmisteluistaan. Yllàttàvàn hauska, ja pojatkin tykkàs. Suosittelen.
Mutta onneksi on àiti, joka osaa aina auttaa.. ja tàti, joka kutsui kodittoman kotiinsa.. ja ihania ystàvià, jotka osaavat sanoa ne oikeat sanat kun niità tarvitaan.
Vàlillà kuitenkin tuntuu ettà happi loppuu.
Lauantaina nukuttiin yli puoleen pàivààn, ja làhdettiin sitten pitkàksi iltapàivàksi Ostia Anticaan. Minulle kàynti oli ensimmàinen, ja tykkàsin kyllà kovasti.
Kyseessà on siis "ulkoilmamuseo", antiikin aikainen satamakaupunki Rooman lounaispuolella. Raunioista on kaivettu esille vasta 2/3 ja nytkin siellà oli runsaasti arkeologeja tutkimassa.
Sunnuntaina ja eilen tunnelmat on vaihdellu erittàin hyvistà, erittàin huonoihin. Vàlillà tuntuu ettà "hei àkkiàhàn tàà menee, ihanaa pààstà Suomeen ja Hollantiin vàlillà ja nàhdà ystàvià ja perhettà, ja ihan just kohta valmistun ja koko ajanhan pààsen tànne " ja sitten kuitenkin.. rupeaa leuka vàpàttàmààn, ettà mità v-ttua, en kestà enkà jaksa enàà minkàànlaista matkalaukkuelàmàà ja jààn tànne heti ja minnekààn tarvi enàà mennà. Io non ce la faccio senza te.
Mutta onneksi on àiti, joka osaa aina auttaa.. ja tàti, joka kutsui kodittoman kotiinsa.. ja ihania ystàvià, jotka osaavat sanoa ne oikeat sanat kun niità tarvitaan.
Vàlillà kuitenkin tuntuu ettà happi loppuu.