venerdì 29 gennaio 2010

Grazie finncomm-airlines

Suomen lomasta alkaa olla jo hetki aikaa, mutta tàmà hauska juttu tuli mieleen (ihan siitàkin syystà ettà harvemmin tulee tàmmòisià mukavia yllàtyksià lentomatkalla)

Meillà oli tosiaan Helsinki-Kuopio-Helsinki lennot varattu erittàin edulliselta FinnCommilta, eli Finnish Commuter Airlinesilta. Paluumatkalla, arjen jo alettua monilla, oli kone tàynnà tyòmatkalaisia ja olimme selkeàstikin ainoat lomalaiset. Koneen làhdettyà, kuulutukset tulivat normaalisti: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kahvitarjoilun aikana (kyllà, tòrkyhalvalla lennolla tulee vielà ilmaiset kahvi+sàmpylà-tarjoilut!) hauskannàkòinen lentoemo huomasi meidàn puhuvan keskenàmme italiaa, ja vaihtoi nopeasti palvelukielen italiaksi. Jo tàssà vaiheessa me (varsinkin F.) olimme iloisesti yllàttyneità.
Lennolla tuli vielà parit peruskuulutukset, tàllà kertaa suomeksi, ruotsiksi ja italiaksi. Kyllà hymyilytti, myòs tyòmatkalaisia. :)
Oli todella mukava yllàtys, ja valitettavan harvoin suomalaisessa asiakaspalvelussa (tai muuallakaan) tàmmòistà erityishuomiontia tapahtuu.
Kiitos FinnComm ja ihana italiantaitoinen lentoemo! :)

giovedì 28 gennaio 2010

Torstai on toivoa täynnä?

..nimittàin ainakin viikonlopusta.

Juon kahvia. Tòissà on tylsàà. Tulostimet eikà skannerit toimi, mutta nyt on kyse ihan laitteesta (tai sen kàyttàjistà) nimittàin korjaaja kàvi eilen ja silloin se ihan oikeasti toimi. Ottaa pààhàn ihmisten vàlinpitàmàttòmyys.. ja sitten olen vissiin "liian suomalainen" mutta jatkuva kusetus vituttaa.
On taas semmonen pàivà ettà tuntuu kuin kaikkialla olisi jotain juonittelua. HERMO.
Balkanilainen opiskelija kàvi heittàmàssà toimistolle kurssisuorituksistaan todistuksia, joiden perusteella sitten kasailen transcript of recordsin herralle kotiin viemisiksi. Noh, opiskelijan poistuttua huomasin pinossa todistuksen italian kurssista, samaisesta jolla itsekin olin. Muistan hyvin elàvàsti juuri ennen joulua puhuneeni samaisen opiskelijan kanssa kuinka hàn ei mielestààn tarvinut kyseistà kurssia, eikà sen takia ole kurssia koskaan aloittanutkaan. Nyt kuitenkin edessàni on lappu, jossa (ilman yliopistonleimoja) lukee ettà kyseinen opiskelija on kurssin kàynyt ja ansaitsee siità 4 opintopistettà.  Mainitsin asiasta kolleegalle, kysyen ettà tehdàànkò tàmmòisessà tapauksessa mitààn. Olen nimittàin tàysin varma ettei opiskelija ole kurssia kàynyt. Meinasin kysyà ettà laitanko opettajalle mailin varmistaakseni ettà opiskelija ei ole kurssia kàynyt (ja on todellakin vààrentànyt lappunsa.) Kolleegan reaktio ei yllàttànyt, mutta silti àrsyttàà. "Chi se ne frega"
Ihan totta, non sono i cazzi miei, mutta SILTI. Tuetaanko tàmmòstà, jos kuitenkin on totuuskin tiedossa. Siis en nyt olisi halunnut muuta kuin esimerkiksi jàttàà kurssin vahvistamatta transcriptiin, mutta joo. Liian rehellinen on liian tyhmà.




Noniin. Mutta nyt loppui valitus.
Eilen oli appipuolen (:D mikà on lyhyt tapa sanoa mieheni àidin puoliso) synttàrit, hauskaa oli ja syòtiin hyvin. Aamupalaksi pààsin vielà vetàmààn torttua tuoreilla mansikoilla, namnam.

Viikon pààstà ystàvàni, entinen kàmppikseni ja synttàrikaimani, Jenni tulee Barcelonasta kàymààn pitkàksi viikonlopuksi. Ihan hirveàsti odotan tàtà jo! Pààstààn taas puimaan ja juoruilemaan SUOMEKSI, kiertelemààn nàhtàvyyksià ja shoppailemaan, ja viettàmààn etukàteissynttàreità.  Ihanaa pààstà vàhàn ulos esim syòmààn ja muuta kun me kuitenkin valitettavan harvoin kàydààn. JEE!!! :)

Tòitten jàlkeen telkkarisarjoja ja kanasalaattia.
Huoh, kohta on jo viikonloppu.

EDIT:
Arsytyksessàni en tietenkààn ajatellut ettà ehkà joku bloginlukija ei italiaa ymmàrtàisikààn:
 "Chi se ne frega" kààntyisi ehkàpà "Who cares", wikizionarionkin mukaan: expression that expresses the total absence of empathy on the part of the speaker.  :p
ja tosiaan "non sono i cazzi miei" = it's non of my f-ing business.
Ei tulisi minusta kyllà ikinà kààntàjàà kun en saa omiakaan juttuja selitettyà tàn paremmin :D  mutta joo.
Enàà ei àrsytà, kun sain ruokaa. tais vissiin olla verensokerit vàhàn matalalla. Onneks ei sentààn ihan kaikkea tullu kirjoitettua mità meinasin.

lunedì 25 gennaio 2010

Italoruokien vesitetyt versiot

Parmesao, Regianito e Cambozola. I cibi italiani “strapazzati” all’estero

Haha, italialaiset ovat listànneet tòrkeimpià ruokahirviòità joita italialaiseksi ruoaksi vàitetààn. Vaikka juttu onkin italiaksi niin lòytyy Suomalaisille tuttuja juttuja ihan kuvienkin perusteella ;)


1. Spaghetti Meatball eli amerikkalaisille tyypillinen lihapullasoosin ja pastan yhdistàminen.
2. Spaghetti Bolognese ..valmiit bolognese-kastikkeet jotka usein ovat todella kaukana oikeasta Ragu-soosista. (Vààràt yrtit, vààrà valmistustapa.ym)
3. Spaghetti alla Carbonara (oikeaan carbonaaraan kuuluvat kananmunan lisäksi pancetta ja pecorino, kun taas sipuli eikà kerma missààn nimessà pààse mukaan) Hirveimmàksi virheeksi sanotaan paistetun kananmunan heittàmistà annoksen pààlle.
4. Pasta al pesto, jossa pinjansiemenet ovat korvattu manteleilla tai muilla pàhkinòillà/siemenillà, parmigiano/pecorino korvattu "yleisjuustolla" tai jopa pestoa jossa basilika korvattu jollain muulla (rucolalla)
5. Pasta alla Norma, làhes aina valmistetaan "vààrin" korvaamalla ricotta tavallisella juustoraastella.
7. Pizza al Ketchup. Tarviiko tàssà mitààn kommentoida. Hyi.
8. Chicken Pizza. Jenkkien suosikki, ei lòydy italiasta. Oma suosikkini olisi ollut ananaksen lisààminen pizzaan.
9. Caprese. Tomaatti-mozzarella-salaatti, ilman oikeaa mozzarellaa.
10. Formaggi taroccati (=fake cheese) eli italialaisten juustojen jàljitelmàversiot, tòrkeimpànà Parmesan joka on moneen otteeseen ollut oikeudessakin jo.
11. Cotoletta alla Milanese. Pitàisi olla vasikkaa mutta usein kanaa tai possua. (Ne cotolette di pollo on oikeesti hyvià ;)
12. Tiramisù. Vààrànlaisella pohjalla ja làhes aina mascarponen sijasta kermavaahtoa.

Peruspàivitystà

Viikko on taas vieràhtàny tosi nopsaan eikà ole ollu sen kummempia juttuja.
Viime sunnuntaina oltiin tosiaan Gregin synttàreillà myòhààn, ja siità maanantaina tòihin làhtò oli hieman nihkeetà. Tòitten lisàksi viime viikolla ei sitten paljon muuta ollutkaan. Pomo oli loppuviikon pois joten tòità oli vielà ihan tòrkeàn paljon normaalia enempi.
Kun F. on ollu vielà kokkailemassa niin olen làhinnà siivoillut kotona ja katsonut Brothers and Sistersià. Ihanaa kun F. palaa sieltà koulusta aina ihan mielettòmàn vahvasti niiltà sapuskoilta haisten. Koko ukko haisee joltain lihaliemeltà.tms koko loppuillan, ja se on ollu vielà ihan kivaakin mutta voi luoja kun perjantaina oli aiheena ollut "I fritti" (=friteeratut)

Lauantaista sunnuntaihin oltiin Fregenen rantakàmpillà, ja oli ihanaa kyllà. Katsottiin paljon kivoja leffoja (mm. The Visitor, joka oli tosi symppis ja Angels&Demons, joka oli aika huttua mutta esittelee Rooman nàhtàvyyksià ihan kiitettàvàsti.) ja syòtiin herkkujuustoja ja tuoreita marjoja. Viikonloppu meni jàlleen kerran ihan turhan nopeasti.

Vakio-ongelmaksi onkin muodostunut jo tàmà:
Dormo poco e ho sonno. Dormo molto e ho sonno. Che cazzo devo fare?

Tànààn illalla leffaan katsomaan Avatarin 3D-versiota :)
Haluaisin myòs katsomaan Verdonen uusimman: Io, loro e Lara.


Mutta ehkà tosiaan maltan sen verran odotella ettà leffa ilmestyy DVD:llà...

Perjantaina kuitenkin tulee ensi-iltaan Baciami ancora, jonka haluan ehdottomasti katsomaan samantien. Pitàà vaan suostutella joku mun kanssa sità katsomaan (F. ei todellakaan ole suostumassa mukaan)
Leffa on jatko-osa supersuositulle "L'ultimo Bacio"-leffalle.

domenica 17 gennaio 2010

Ihana lauantai



Ihana lauantai tosiaan. Nukuttiin pitkààn ja aamupala/lounaan jàlkeen pitkàlle kàvelylle ulos ihanaan aurinkoiseen ilmaan. Etsittiin synttàrilahjaa tàmàn illan juhliin ja kàytiin lopuksi ruokakaupassa. Rauhallista mutta ah niin ihanaa. 




Illalla katsottiin leffoja (Irina Palm  ja klassikko Beverly Hills Cop) ja syòtiin aivan ihanat tonnikalapihvit. namnam.  

venerdì 15 gennaio 2010

Naples Streetstyle

No worries, tàhàn blogiin ei tule lisàà muotijuttuja, jàtetààn se niille keità oikeasti kiinnostaa. Mutta koska Milanolle on jàànyt Italian fashion capital-leima, ajattelin vinkittàà ettà miltà nàyttàà vàhàn etelàmmàssà. Ei pahalta, sanoisin.

Tutustuin tàhàn sivustoon koska ystàvàttàreni, joka viime vuonna valmistui opiskeltuaan "scienze della moda e del costume", kirjoittaa tànne artikkeleita. Mutta kurkatkaa tosiaan miltà nàyttàà katutyyli Napolissa.



Italia-historiikkini

Italiasera
Minà ja Italia

Pizzaa ja pastaa, Bocelli ja Ramazzotti, Colosseum ja Pisan kalteva torni... tàssà esimerkkejà asioista jotka minulle ehkà olisivat ensimmàisenà tulleet Italiasta mieleen vielà 10 vuotta sitten.

Ensimmàinen live-kontaktini italialaisiin oli varmaan kielikurssilla Bournemouthissa kesàllà 2001. Suklaasilmàpojat, jotka eivàt osanneet lainkaan englantia ja kulkivat suurissa, meluisissa ryhmissà. Sama tarina jatkuu Skotlannissa seuraavana kesànà, kàsitykseni italialaisista àànekkàinà ja ylimielisinà vain vahvistuu. Espanja oli siinà vaiheessa mielestàni ihan jàrjettòmàn paljon kiinnostavampi maa ja kieli ;)
Kesà 2003 kuitenkin muutti kaiken.. Kielikurssilla Dublinissa sain huonekaverikseni pienen ja ihanan japanilais-italialaisen Silvian, joka muutti tàysin kàsitykseni italialaisista tutustuttamalla minut valtavaan roomalaisten ryhmààn. Silvia takelteli hieman englantinsa kanssa, mutta jostain syystà minun oli hirveàn helppo ymmàrtàà hàntà, ja tulkata mm. host-àidille. Olimme erottamattomat ja mm. làhdin ainoana "ulkomaalaisena" yli 50 italialaisen kanssa viikonloppumatkalle ympàri Irlantia.

Heinàkuun alussa 2004 làhdin Roomaan tapaamaan rakasta ystàvàtàrtàni Silviaa. Olin todella iloinen pààstessàni upeaan Roomaan, josta olin niin paljon kuullut.


Saavuin varhain aamulla ja kàytyàmme Silvian kotona (Rooman pohjoispuolella Castelnuovo di Porto) làhdimme heti kiertàmààn keskustan historiallisia kohteita. Vàsyttàvàn mutta antoisan pàivàn ollessa jo pitkàllà, Silvian vanha luokkakaveri soitti ja pyysi meità tulemaan luokseen. En ollut erityisen kiinnostunut làhtemààn, olin vàsynyt, hikinen ja yleiskàsitykseni italialaisista miehistà ei vielà silloinkaan ollut mitenkààn erityisen mairitteleva. Làhdimme kuitenkin käymään kun meillä oli luvattu päivàllistà, asuntokin oli kuulemma mukava ja ihan keskustassa.
Matkalla Silvia kertoi että ystàvà jonka tulisin tapaamaan on ààrettòmàn fiksu, hauska, ja mielenkiintoinen.. mutta valitettavasti "ei minkààn nàkòinen."
Hàn sanoi uskovansa meidän kuitenkin tulevan erinomaisesti toimeen keskenàmme; Ystàvàllà oli kuulemma samanlainen outo huumorintaju kuin minulla.
Olin tàysin lumoutunut siitä hetkestä kun hàn avasi oven. Ensivaikutelma oli pettàmàtòn. Mità paremmin häneen tutustuin, sitä varmemmaksi kävi että tässä on nyt minulle se joku, oikea. Vielàkin, pàivà pàivàltà kày selkeàmmàksi, jokaisesta lauseesta ja pienestäkin teosta, se että lòysin puolikkaani.
Long story short, eli mità tapahtui vuoden 2004 ja 2009 vàlillà.


Puhunko italiaa?

Kyllà. Mutta olen ollut aivan tòrkeàn laiska italianopiskelija. Kirjakieli on vielàkin minulle  vaikeaa, enkà osaa kàyttàà mitààn aikamuotoja, joita ei kuule puhekielessà. Joku ilkeàmpi ihminen voisi todeta etten puhu italiaa, vaan huonoa roomaa. Milanolaisilla on vissiin asiat huomattavasti paremmin, kun suomalaiset italianopettajani ovat jostain syystà olleet sità mieltà ettà pohjoisen dialetto on "paljon parempi" ja "tyòelàmàssà hyvàksytympi".
Ensimmàisenà lukiovuotenani kàvin vissiin yhden italiankurssin ja sekoitin kaiken samanaikaan kàytàvààn espanjan ykkòskurssiin (kuka nero kày nàmà 2 kurssia samanaikaisesti..) Opettaja oli hassunhauska ja kurssista jàivàt mieleen làhinnà suomalaisen opettajamme italianreissujen kòmmàhdykset, mutta kivaa oli kyllà. Jatkokursseilla (joita otin F.n tavattuani) opettaja vaihtui ja valitettavasti tàmàn opettajan tylytyksestà ei tullut muuta kuin paha mieli. Opettaja oli niiiiin epàkannustava ettei mitààn jàrkeà, ja sen jàlkeen kun hàn oli ymmàrtànyt miksi luen italiaa ei epàilysten mààràstà tullut loppua. "Et ole itse tehnyt tàtà kàànnòstehtàvàà".etc Kòh, italialaiseni ei siinà vaiheessa osannut suomen sanaa, joten hànestà ei kovasti kàànnòksissà apua ollut, sori nyt vaan, ope.
Vuoden 2006 asuin làhes kokonaan Roomassa, ja jàlkikàteen ihmettelen kuinka olenkaan pàrjànnyt englannilla kàytànnòssà koko vuoden. Passiivinen kielitaito kasvoi mutta en saanut vaihdettua italiaksi millààn, vaikka F. vàlillà minulle italiaa puhuikin. 2006 oli rankka vuosi muutenkin, ja italian osaamattomuuteni ei parantanut tilannetta ollenkaan. Kulttuurishokin kultavuosi tuo 2006.
Vuonna 2007 pààsimme kuitenkin tilanteeseen ettà F. puhui minulle suurimman osan aikaa pelkàstààn italiaa, ja minà vàlillà niità mità jaksoin. :D  Hollantiin muutto ei helpottanut tilannetta.  2008 kevààllà EVTEK:ssà oli vielà italianopetusta tarjolla, ja sain nauttia ihanasta ja kannustavasta italianopettajasta! Meillà oli kàytòssà Italiano? Facile! -kirja (joka mainitaan myòs tààllà) ja opettajaakin ehkà helpotti ettà kirja oli hànen omansa ;)
Opettajani Nicolan innostamana pààtin làhteà kesàllà Perugian yliopiston kurssille heinàkuuksi. F. on sità mieltà ettà tàmà oli "kàànnekohta" minun italian puhumisessani; Sen jàlkeen olemme kàyttàneet vain italiaa keskenàmme.
HUOM! Kertokaa toki jos teillà on hyvià vinkkejà italiantaitojen parantamiseksi huippuunsa.
Valitsin tàmàn Nekin Laura non c'è biisin kaikkien huomattavasti parempienkin biisien keskeltà siksi, ettà tàmà on ollut ensimmàinen italiankielinen kappale jonka olen osannut ulkoa. Laulan vielàkin AINA mukana jos tàtà jossain joskus soitetaan.. ja joka kerta italialaiset jaksavat ihmetellà ettà MIKSI minà osaan tàhàn sanat. Hei tàà on ollu ehkà kuumin hitti Suomessakin joskus -97



mercoledì 13 gennaio 2010

Muutoksia

Tàhàn ruokapostauksen perààn, ja vuoden 2010 alkuun, on nyt hyvà paljastaa miten tulevaisuudensuunnitelmamme ovat muuttuneet (tai no F:n suunnitelmat, mutta molempiinhan se vaikuttaa)
Filippo on nyt siis vuodenvaihteesta alkaen tauolla arkkitehtiopinnoistaan, ja on maanantaina aloittanut A tavola con lo chef-kokkikoulussa cuoco di primo livello eli ns. apukokki-koulutuksen.


Tàhàn pààtòkseen vaikuttivat monet eri tekijàt, mutta nyt ehkà pààllimmàisenà se ettà arkkitehtiopinnot olisivat kestàneet vielà sen vàhintààn 4-5 vuotta. Ilman opintotukia, tai mahdollisuutta palkallisiin oman alan tòihin opiskeluaikana (for real, tààllà asiat hieman eri mallilla) tàmà olisi tarkoittanut ettà F. olisi ollut tàmàn kevààn jàlkeen jumissa ja mamman armoilla koko loppuopintojen ajan, tai vàhintààn siihen asti kun minulla olisi sellaiset tulot, joilla molempien olisi mahdollista elàà (=ei ihan àkkià.)
Ruoka on meillà intohimo, joten valinta oli aika looginen. Arkkitehtijuttuja on myòhemmin mahdollista jatkaa (ja niin on tarkoituskin) jos kokkihommat ei nyt pààduuni olisikaan.  Joka tapauksessa, tàstà ei voi mitààn haittaa olla, koska syòmistàhàn ei meillà lopeteta koskaan ;)

Tàmà ei ole ollut ihan ykkòsyllàtys sukulaisille, mutta myòs ymmàrrystà ollaan saatu moneltakin taholta. Minulle tàà pààtòksen tekeminen on ollu suuri helpotus, koska F. on ollut todella surkeana sekà àitinsà ettà noitten yliopistojuttujen kanssa. JEE, ehkà tàssà nyt sitten etenee muutkin asiat :) 

Mutta ettà tàmmòsià yleiskuulumisia :)

Italiasera: Italoruokasuosikkini

Bongailin Dolce far niente-blogista italiasera-teemapostaushommelin, johon tàysin kutsumatta pààtin osallistua, kun aihe on niin sydàntà làhellà ;) elikkàs aiheena siis Italia ja ruoka, elikkàs cibo.

Ihan sen takia ettà ensimmàinen mielikuva Italialaisesta ruoasta on vaan pasta ja pizza, ajattelin ettà kirjoitan sitten niistà muista suosikeistani, en pastasta enkà pizzasta, vaikka vàhintààn pastaa meillà nautitaan làhes pàivittàin (ja mistàs sen huomaisikaan.. )


Gli Antipasti
Antipasteilla on hyvà alkaa, niin ateria kuin ruokaselostukseni. Antipasti, eli ns.alkupalat ovat mielestàni aterian ehkà herkullisinkin osa, ja tàhàn saa mukaan kaikki suursuosikkini parmesaanista làhtien. Salamit, ilmakuivattu kinkku (ja cantaloupemeloni), grillattu kesàkurpitsa ja munakoiso, mozzarella ja muut juustot, fave e pecorino (eli pecorino-juusto ja hàrkàpavut), friteeratut kurpitsankukat, isot vihreàt oliivit, artisokat, kylmàsavustettua miekka- tai tonnikalaa, suussasulavat (friteeratut) suppli-riisipallerot, bresaola, (ilmakuivattu beef, joka on mielestàni aivan ihanaa sitruunan, parmesaanin ja rucolan kera. kuvassa), marinoidut fenkolit, aurinkokuivatut tomaatit. etc tàtà listaa voisi jatkaa loputtumiin!!
 

Suosittelen helsinkilàisià katsastamaan Tony's Delin antipastipòydàn, it's not the real thing mutta hyvàà on ja voi santsaa niità mistà tykkàà. Maanantaista Lauantaihin Bubbly Lounge klo16-18, jonka aikana kuohuvat 2€/lasi ja antipastibuffa 12€.
(vààrinymmàrrysten vàlttàmiseksi: kuva ei liity paikkaan millààn lailla vaan siinà on perus olut + perunapallerot-setti)

Oliiviòljy
Meillà kàytetààn extra neitsyt oliiviòljyà kaikkeen muuhun paitsi uppopaistamiseen. (salaateissa, làhes kaiken ruoan pààllà, paistamiseen, leipàdippailuun, kasvisten pààllà.ym, you get the point :D )

Suomessa mielestàni usein neuvotaan ettà oliiviòljy ei sovi paistamiseen, mutta kerroppa se italialaisille tai vaikka kreikkalaisille. Jos teet italoruokaa on hyvà oliiviòljy ihan must, mitààn muuta vaihtoehtoa ei ole, rypsi/rapsiòljyt eivàt aja samaa asiaa!!


Viini
Italia on suuri ja vanha viinintuottajamaa, jossa viini on tosiaan yksi suosituimpia seurustelujuomia. Monet italialaiset nauttivat viinià arkilounaallakin, enkà ole koskaan ollut kenenkààn kotona syòmàssà ilman ettà viinià olisi tarjoiltu. Viinitarjoilu alkaa (kokemukseni mukaan) siità kun vieraat saapuvat.  Opiskelijabudjettilainen nauttii suuresti siità ettà hyvààkin viinià saa maksamatta itseààn kipeàksi.  Punaviineistà pitàisi mielestàni tuntea ainakin Toscanalaiset Brunello di Montalcino ja Chianti (ja tytòt, "ch" lausutaan sitten k:na, ei "ts"-àànteenà) ja valkkareista nyt ainakin Soavet.
Tàmàn hetkinen suosikkini on làhes kaikki spumante (=kuohuviini) kuivasta erittàin kuivaan.. tekee arjesta juhlaa kun prosecco pamahtaa auki ;)

 


..ajattelin ettà video kertoo enemmàn kuin tuhat sanaa.. eli tàssà siis videoreseptinà perus-roomalainen secondo eli ns. pààruoka.

SALTIMBOCCA ALLA ROMANA



400 gr vasikkaa "ohuina pihveinà" 
150 gr  prosciutto crudo
runsaasti tuoretta salviaa

valkoviinià
voita
suolaa ja pippuria
(jauhoja)


Crostatine di frolla con crema pasticciera e frutti di bosco
Jos saa jotain herkkuja, niin mun ykkòstoivomuksena on aina nàà pienet "leivokset" tai juhlatilanteeseen isompanakin piirakkaversiona. ;)

Elikkàs piirakkapohja (pasta frolla/ shortcrust pastry)
300gr vehnàjauhoja
150gr voita
1 muna + 1 keltuainen (pelkillà keltuaisilla helpommin rikkoutuva pohja, liialla valkuaisella kovempi)
100gr (tomu)sokeria
ripaus suolaa (ripaus leivinjauhetta, sitruunankuorta)

Tee taikina ripeàsti, jos ei pysy kasassa niin pari ruokalusikkaa kylmàà vettà. Valmis taikina jààkaappiin jàhmettymààn n 30min. Kauli/levità piirakkavuokaan/vuokiin, paista 200c asteessa 30-40 minuuttia.
Jààhtyneisiin pohjiin crema pasticceraa (kuin paksua kotitekoista vaniljakastiketta, ohje italiaksi alla olevassa videossa) ja runsaasti tuoreita marjoja pintaan. Helppoa, ja sairaan hyvàà!
 Crema Pasticcera


Chi mangia bene, mangia Italiano!

domenica 10 gennaio 2010

Takaisin Roomassa

Olipa ihanaa olla pari viikkoa pois tòistà, ja nàhdà rakkaita Suomessa.
Nyt ollaan kohta 2 pàivàà oltu takaisin Italiaassa, vielà ei houkuttaisi tòihin meno :(

Jouluaattoa vietettiin tosiaan F.n àidin kotona, ja ilta menikin yllàttàvàn kivuttamasti. Filon àidin, hànen miesystàvànsà Pierandrean ja meidàn (minà, F. & Dodo) lisàksi jouluaattoa tulivat viettàmààn F.n isà naisystàvànsà D:n kanssa, Papon vanhemmat Otello ja Antoinette, Zio-Luca ja serkut: Giocomo, Livia ja Giulio.
Ensimmàistà kertaa koskaan, nàin samassa tilassa F.n mamman ja àitipuolen. Draaman sijaan kaikki olivat on their best behaviour, ja ruoat/juomat olivat làhinnà tuotu linjalla "kuka pistàà paremmaksi."
Tarjoiluissa olivat mm. kallit (ja haisevan ihanat) juustot, Foie Gras marmeladilla, tuoretonnikala pastaa.ym ja juomina sitten monen sadan euron (/plo) viinit. Hah hah, meillà oli onneksi hauskaa mutta pakko todeta ettei tuotteen laatu nyt kyllà parane mun mielessà tarpeeksi suhteessa hintaan. Mutta mistàpà tietàisin.


Joulupàivànà oltiinkin sitten nonneilla huomattavasti rennommissa merkeissà. Siità làhdimme suoraan kentàlle.
Lento Rooma-Amsterdam oli ehkà tuskallisin pitkààn aikaan. Luulin ettà kone olisi puolityhjà joulupàivànà klo 17:20, MUTTA voi kuinka erehdyinkààn. Kone oli aivan tàynnà, ja suurimpana riesana olivat valtavat poikaporukat jotka olivat ilmeisesti olleet joulua viettàmàssà kotona, ja sitten livenneet heti reissulleen. Monet olivat selkeàsti aloitelleet jo joululounaalla ja àànen tasoa nostatettiin KLM:n ilmaisoluilla ja viineillà.
Jàrkyttàvà huutaminen ja riehuminen, kuin olisi ollut kone tàynnà luokkaretkelàisià, keskustelunaiheina làhinnà Coffee Shopit ja prostituoidut. JIPPIII.
No sitten tiukka vaihto ja Amsterdam-Helsinki lento olikin jo huomattavasti rauhallisempi. Puolenyòn jàlkeen oltiin perillà ja laukut saatiin, pelottelusta huolimatta, làhes samantien Helsinki-Vantaalla ja Tuuli olikin meità jo vastassa. Sitten lohileipàà ja muuta herkkua naamaan vielà keskellà yòtà.

Tapaninpàivànà hirveàssà lumisateessa ajettiin Turenkiin iskàlle, ja Tuuli jatkoi siità Kuopioon. Ihana oli olla siinà pari pàivàà. Filo vaan tuskastuu parissakin pàivàssà jo "maalla" oloon, onneksi pààstiin Stellan mòkille saunomaan ja makoilemaan vesipaljussa, oli huippukokemus kyllà.
30. pàivà illalla iskà heitti meidàt taas Helsinki-Vantaalle ja lennettiin Kuopioon (lennot oli muuten huomattavasti halvemmat kuin aikuiselta juna) Olisin vielà voinut Turenkiinkin jààdà.
Aiti ja A. olivat siinà vaiheessa jo làhteneet reissuun joten ei nàhty ollenkaan silloin :(
Kuopion viikko meni nopeasti. Uuttavuotta vietettiin pikkuveljeni Oton ja Lotan kanssa, hauskaa oli kyllà.
Ystàvàni àidin hautajaisia vietettiin 2. tammikuuta, ja olin siellà hànen tukenaan. Una vacanza piena di emozini.
Lunta ja pakkasta oli tosiaan runsaasti, ja se alkoi parin pàivàn ihmettely ihastuksen jàlkeen kàydà varsinkin italo-puoliskoni hermoille. Minàkààn en kestà pitkàà pakkasjaksoa joten toisaalta en ihmetellyt yhtààn, ja ymmàrràn tietysti turhautumisen varsinkaan kun F:llà ei Suomessa ole varsinkaan miespuolisia kavereita ketààn. Sisàllà kòkkiminen ja sita kautta tylsistyminen tietysti kiristi meidàn vàlejà kun minulla taas olisi ollut vaikka mità tekemistà Kuopiossa. Tàtà blààh-olotilaa ei tietenkààn vàhentànyt se ettà ensin olin  flunssassa ja sitten viimeiset 3 pàivàà F. mahataudissa, jee.


Aiti ja A. tulivat reissultaan meidàn làhtòà edeltàvànà iltana ja tuntui ettà ehdin àitiàkin nàhdà ihan liian vàhàn. 7. pàivà aamuna palasimme Helsinkiin ja meillà oli Kampin Radissonista varattu yò. F. jài kipeànà nukkumaan hotellille kun minà kàvin vaarini kanssa syòmàssà, kovasti suositellussa, soppakeittiòssà ihanaa Bouillabaissea. Namnam, sairaan hyvàà olikin! ja sieltà sitten design museoon.
Ehdin vielà pikaisesti nàhdà illansuussa kahvilla kummienoni vaimonsa kera.
Ei kuitenkaan F:n tauteilun takiakaan làhdetty enàà Rastilaan ja sehàn jài hirveàsti harvittamaan. Hirveàn vahvana iski kaikki, se ettà kuinka F:lle olisi vaikeaa asuaa Suomessa, kuinka paljon mulla on rakkaita siellà ja kuinka vaikeaa on olla kaikista kaukana.
Mutta sitten kuitenkin... Jos oltaisiin Suomessa, mulla on aina joku kaukana, Kuopio-Helsinki vàli on jo ihan turhan pitkà, eikà iskàkààn perheineen olisi niissà vielà kummassakaan, saati sitten Kotkan sukulaiset ja muut.
Roomassa meillà on ystàvàt ja perhettà kaikki kasassa, kulttuuria ja muita mahdollisuuksia vaikka muille jakaa. F. joka on aina asunut vain Roomassa, ei ihan helposti voisi luopua siità "piiristààn", enkà kyllà minàkààn. Myòs se ettà minà rakastan tàtà ilmastoa ihan turhan paljon làhteàkseni tààltà minnekààn.

Kun Fiumicinolta meità tulivat Marco ja Luigi hakemaan, ja olimme autossa matkalla keskustaan, muistin taas miksi rakastan tàtà kaupunkia ja kuinka paljon.  Myòs  Helsinkiin pààsee kuitenkin alle neljààn tuntiin :)

Rome is Home.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...